Vilho alkaa olla jo melkoinen jankuttaja, mutta maasto ympärillä on kuivaa ja siten karua, vaikkakin omalla tavalla aika komeaa. Toledon kulmilta alkaen oliivipuita on paljon ja toisinaan hieman hedelmäpuita. Matkan edetessä Annikki huomattaa, että vaikka Espanjassa on yli 46 miljoonaa asukasta, niin ei heitä täällä keskimaan preerioilla kyllä ole. Toden totta, hallitsevaa täällä on se, että peltoaukeita, laidunmaata tai kuivaa joutomaata on tien molemmin puolin jotenkin loputtomiin ilman sen kummenpian elonmerkkejä.
Toledoa ohittaessa Susivuoret muistelevat vierailuaan kaupunkiin ja kovasti kehutaan siellä nähtyä El Grecon näyttelyä. Kaupunki on komea näky kiitävästä autostakin, torneineen ja linnoineen, jylhänä omalla kukkulallaan.
Iltapäivä etenee melko hiljaisillakin lakeuksilla ja mitään varteenotettavaa kauppakeskittymää ei tienlaitaan ilmesty. Sen sijaan pian nähdään viinipeltoja ja edempänä niitä alkaa olla todella paljon.
Korutonta, mutta hyvin tarpeellista taukoa vietetään Manzanaresin Carrefour-marketilla. Kauppaketjuhan on varsinainen klassikko ja Susivuorten tärkein matkakohde Espanjassa, Ranskassa ja jopa Egyptissä. Kaupan tarjoamat vilhomaiset valmissalaatit tekevät hienosti kauppansa ja kepeä lounas mahdollistaa ihmismäisen, nääntymättömän saapumisen seuraavan hotellin kaupunkiin, Valdepeñasiin.
Pian ollaan punaviinikaupungissa ja bodegoita, viinitaloja, alkaa näkyä tienlaidassa. Myös tuttuja, suuria nimiä, kuten Felix Solis (Viña Albali), Señorio De Los Llanios ja Bodega los
llanos ovat aivan tien tuntumassa. Viinitalojen terässiilot ovat kolossaalisia ja niitä on paljon. Peltonäkymien jälkeen ja suuria säiliöitä katsellessa on helppo uskoa, että täällä ollaan maailman mittavampien punaviinipalstojen keskellä.
Annikki hoitaa tapansa mukaan paperiasiat majoitteella ja Vilho valmistelee lastia autolla. Sitten iltapäivän tulikokeena on Opelin saaminen kapoiseen parkkihalliin, mutta siitäkin selvitään yhteistyöllä. Itse tallissa on hienosti tilaa ja komeat parkkiruudut, mutta tuloaukko on kapea ja sille tullaan kapoisalta kadulta.
Nyt ollaan Valdepeñasin keskustassa ja seutua voikin katsella mukavasti hotellihuoneen pitkältä ja kapealta terassilta. Vilho juo olutta, sillä ulkona paistaa kuuma aurinko ja päivälämpötila pysyy siten vielä korkeana. Oluenjuonti sinänsä on täällä typerää, sillä nyt ollaan viinikeskuksessa, bodegoiden luvatussa kaupungissa. Mutta hetken keli on hyvä ja kun hotellihuoneessa on parvekekin kadun ylle, niin sinnehän se Vilho oitis painelee.
Tavallinen hedelmä-vihanneskauppa Valdepeñasissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti