37. San Pedrosta aamulla: Jäätä

Aamupala on tosissaan palvelupohjainen, sillä kaikki mitä pikkuhotellissa saadaan, tarjoillaan erikseen pöytään aivan viimeisen päälle talon rouvan toimesta. Vilhoahan moinen hieman häiritsee, passaamisen kohteena on vaikea olla – etenkin kun emännällä on jalka tänään kipeä. Siksi Vilho hakee toiset maitokahvit itse tiskiltä ja säästää rouvalta muutaman kuljetun metrin.

Kokenut taisteluryhmä Susivuori kokoaa pian tavaransa ilman pulinoita huoneesta ja kohta ollaan taas valmiit. Auto lastataan ja lasku maksetaan ilman erillistä käskynjakoa.

Autolla Vilho arpoo hieman. Toki pakkaus on pikkuautoon aina sovittelua ja sommittelua, mutta kun se on tehty on edessä silti jäätynyt auto.

Katto on täynnä jäätä, eikä siinä mitään, mutta pyyhkimet edessä ja takana ovat reilun jääkantin hallussa, Ikkunat ovat kaikki huurussa ja kaiken lisäksi autosta ei löydy jääskrabaa lainkaan. Nyt ei auta muu kuin pistää Sorsa supattamaan eli kone tyhjäkäynnille.

Vilhon on kaivettava itsestään esille kekseliäs jääkarhu; Jään, lumen ja jäätyneiden artefaktien spesialisti. Vilho repii kämmenillään suurimpia jääpaloja irti, kiskoo kynsillään pyyhkimet vapaiksi ja skrabaa ikkunoita auton varoituskolmion kotelolla. Muutama arktinen murahdus kuuluu.

Onneksi uudehkon auton lämmitys on tehokas ja ikkunat alkavat sulaa pian, samoin näkyvyyden estävä huuru häviää. Vilho sukii turkkiaan tyytyväisenä ja istuu työpisteelleen ratin taakse.

 

Tie San Pedroon.