27.10.2018

27. Tunnelmia Barajasissa, mietteitä mäkikylässä: Monfragüe

Siirtyminen vuoristoon on nyt tehty ja ollaan varmaankin retken korkeatasoisimmassa majoitteessa metriensä puolesta. Vilhoa hämmentää edelleenkin majapaikan korkeus (1566 m), sillä ympäristössä ei ole sinänsä mitään erityisen vuoristoista, mukavia maisemia vain.

Vuoristoaurinko paistaa siniseltä taivaalta ja vielä hetken saa kylpeä kirkkaudessa illallakin. Talon kiviseinien ja pihamuurin pinnalla vilistää liskoja, piahlla käy kissa ja muutaman aitauksen päässä on naapurin kotihärkä. Vilho juo olutta ja napsii espanjalaisia oliivien, paprikan, hillosipuleiden ja suolakurkkujen sekoituksia puutikuissa (banderillas), joita täällä kaikkialla myydään piskuisina tapaksina.


Banderillas – eräs Vilhon jumaloima tapa.


Kivitalojen ja kivimuurien vuoristokylässä Susivuoret asuvat melko modernin talon alakerrassa ja perhe elää ylhäällä. Olohuoneessa on suuri takka ja pihalla takkamainen, espanjalainen grilli. Täällä ei kuitenkaan tarvitse palella, sillä asunnossa on tosiaan tehokas vesipatterilämmitys, josta potkua saa irti sen kuin vain säätää.

Katoilla laulavat ja tirskuvat kottaraiset, joiden äänivalikoima on yllättävän monipuolinen. Vilho on todella väsynyt, joten korkealla tai ei, nyt uni maittaa. Ulkona on edelleen suuri kuu ja hyvä  valikoima tähtiä vuorten yllä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti