19. Lisää kiviä Méridassa

Sunnuntaina kivihullu kaksikko lähtee pääsylippu taskussa poltellen luuhamaan taas antiikin kohteille. Guadiana-joen rantaa on mukava kulkea, sillä päivähän vaikuttaa vain paranevan koko ajan. Pusakka on vielä Vilhollakin niskassaan, mutta pian se alkaa olla liikaa.

Ensimmäisenä rannalla tulee vastaan Alcazaba, muslimivalloituksen aikainen suuri linnoitettu alue. Täällä on mukava kävellä espanjalaisten joukossa, vaikka eihän raunioilla pahemmin väkeä ole – muutama vanhempi ihminen sanoo Vilhollekin päivää ja se kertonee jotain yleisövirrasta.

Alcazaban muurien sisältä löytyy pätkä roomalaisen tien pohjaa ja aika monta muutakin kulttuurikerrosta. Susivuoria kiinnostaa kovasti maanalainen vesisäiliö, joka on komean tuplaportaikon päässä melko syvällä maanpinnan alla. Säiliön päällä oleva rakennus on ollut moskeijana ja sittemmin tietysti kirkkona, mutta yläosasta ei ole paljon jäljellä lattiamuodon lisäksi.

Linnoitusalueen yksi kiinnostavimmista jutuista on se, että sen muurin päältä on hieno näkymä roomalaissillalle, joka kurottautuu pitkänä Guadianan yli.

 Méridan toinen roomalaissilta Alcazaban muurilta nähtynä

Roomalaissiltoja täällä on parikin, tästä vanhinta kerrostumaa on vain aivan alin kerros kaarista, mutta tyylillisesti silta on säilyttänyt antiikin hengen. 

Susivuoret selvittävät seuraavan antiikin kohteen hyvin luovasti, sillä Morerian kaivausalueelle ei mennä lainkaan. Nämä rauniot ovat talonpohjia talon alla eli nähtävyyson modernin rakennuksen alla monelta osin; uusi talo on anteliaiden betonijalkojen varassa, joten raunioilla voi vielä pyöriä. Annikki lähetetään lippukasalle kysymään, onko täällä mosaiikkeja. Eipä niitä ole, joten nämä kivet katsotaan vain ohimarssilla.

Nyt mennään kohti akvedukteja. Acueducto de los Milagros on puistoalueella, joka seuraa jokeen kulkevaa kanavaa. Täällä väkeä on sunnuntailenkillä ja korkea akvedukti on kyllä komea, vaikkakin roomalaista kerrosta siinä lienee enää vähän. Korkeiden kaarien päällä on haikaroita pesillään.  Ennen akveduktia Susivuoret osuvat puolivahingossa antiikkiselle vesipisteelle mäellä, sillä Méridassa raunioita on vaikea välttää.

Kierros jatkuu Santa Eulalian kirkolle, jossa on menossa sunnuntain jumalanpalvelus. Kirkon takaa mennään... kirkon alle, lippukassan kautta. Méridan suojelupyhimyksen kirkossa on antiikkinen perusta ja turistit rapistelevat kirkkosalin alla kiviarkkuja ja raunionpaloja katsellen samalla kun jumalanpalveluksen äänet kuuluvat salista, jonka kanssa ollaan kuitenkin  samassa tilassa, vähän vain välipohjan alla. Täällä on vähän nähtävää, muutama seinämaalaus kristilliseltä ajalta näkyy, mutta Susivuoret jatkavat pian matkaa. Eulalia ruoskittiin pyhimykseksi ja tämän piiskauksen eroottis-makaaberina muistomerkkinä on piiskauspylväs kirkon pihannurkassa, lienee pystytetty 1700-1800 luvulla.

***

Trajanuksen (riemu)kaari on nykykaupungissa integroitunut saumattomasti kaupungin uudempiin rakennuksiin. 

[Kuten on usein käynyt ilmi, Vilhon listalla sana "riemukaari" kuuluu suomen hassuimpiin. Sotilasvoiton ja triumfikulkueen monumentti on aika kaukana suomen riemusta – riemu ylipäätään on aika tiukassa kotimaassa.]

Vilho diggaa vanhan katualueen pienimuotoisuudesta ja sunnuntain rauhallisuudesta, tältäkin kaarelta on helppo kävellä syvemmmälle ytimeen ilman autojen ylivaltaa tai ruuhkaa.

Lopuksi kaksikko käy kiertämässä ja kuvaamassa roomalaisen temppelin, joka on säilynyt siedettävässä kunnossa aivan keskustassa. Paikka kantaa Dianan temppelin nimeä, mutta tutkimusten mukaan pyhättö on rakennettu todellisuudessa keisarikulttia varten. 

Aurinko paistaa reilusti, sää on miellyttävä mutta ei kuuma. Susivuoret painelevat härkätaisteluareenaa sivuten takaisin asunnolle melkoisen kivikierroksen päätteeksi.