13. Guadalupessa

Vilhomobiili miltei matelee viimeiset nousut kohti Guadalupen kukkulakaupunkia, sillä tie mutkittelee kunnolla ja pienessä sateessa tässä mennään. Reittiä rauhoittaa lisäksi jatkuva varoittelu viereisestä polusta, joka risteää tien kanssa toistuvasti. Pyhiinvaeltajia tai ketään muutakaan ei kuitenkaan näy polulla, eikä autoja tiellä.

Kaikki merkit viittaavat suureen kansainvaelluskohteeseen, mutta elonmerkkejä ei näy. Sitten luostarin suuret rakennukset jo vilahtavat puskien takaa ja kohta edessä on näköalapaikka kukkulan kaupungille. 

Nyt on kuitenkin niin, että väenpaisumusta ei tulla näkemään ja alarinteessä oleva parkkipaikka vierailijoiden henkilöautoille ja retkikuntien busseille on ilmainen. Vilhomobiili on toinen henkilöauto parkkipaikalla, busseja on kolme-neljä.

Real Monasterio de Nuestra Señora de Guadalupe

Susivuoret kapuavat parkkipaikalta sateenvarjoineen kiemurtelevan tien keskiaikaiseen kaupunkiin, saapuen tietysti heti keskusaukiolle ja luostarin eteen.

Paikka aukeaa iltapäiväosuuteen kello 15 ja Susivuoret ovat silloin valmiina  vitosen liput kourassa. Luostarissa liikutaan ryhmässä ja Vilho lienee ryhmän nuorin jäsen, sillä muut ovat aivan valtaosaltaan espanjalaisia eläkeläisiä. Japanilaisia kamerakouria ja äänekkäitä amerikkalaisia ei näissä porukoissa ole, vain pari suomalaista eksynyttä protestanttia.

Vilhon pahin pelko meinaa tulla todeksi, sillä lauma paimennetaan sisäpihan puutarhan klosterikäytävältä kasukkamuseon puolelle. Sakraalivaatetusta on pitkä huone täynnä – onko luvassa perusteellinen esitelmä jokaisesta kaavusta?

Luojan ja Madonnan kiitos! - tarinaa tulee oppaalta vain vähän ja kiertue etenee yhä syvemmälle luostarin uumeniin. Sanomattakin on selvää, että lähetys on täysin espanjankielinen.

Susivuorten pääkohde on taidepuolella: Luostarissa on kolme El Grecon taulua ja muutama muu kiinnostava maalaus. Tauluhuoneessa on Zurbarabin teoksia, jopa pari hyvin vanhaa flaamilaista maalausta ja krusifiksipatsaita. Lähtökohtaisesti ryhmän eläkeläiset ovat katsomassa luostarin mustaa Madonna-patsasta, jonka ympärille koko kompleksi on keskiajalla rakennettu.

El Greco: Coronacion de la Virgen (1591-2)

Madonnan patsas löytyi jokipenkalta 1200-luvulla ja nykykäsityksen mukaan veistos oli kätketty  maurimiehityksen aikana vuonna 714 musulmaaneilta turvaan. 

Kuningas Alfonso XI vieraili Madonnalle tehdyssä kappelissa ja julisti 1300-luvulla saamansa merkittävän sotavoiton Neitsyen ansioksi. Tämän jälkeen kuningas investoi huomattavasti luostariin ja pyhiinvaellustoiminta alkoi kiihtyä.  Amerikan löydettyään myös Kolumbus teki Guadalupeen retken kiittääkseen menestyksestään.

Luostarin sisällä on suuri määrä aarteita, jotka on lahjoitettu Madonnalle – kuten viisi kruunua, joissa jalometalleja ei ole säästelty. Näitä esittelykiertueella käydään katsomassa, samoin luostarin muita aarteita.

Viimeinen rasti ohjatussa kierroksessa on tietysti pyhän patsaan esittely – muun kierroksen hoiti siviilihenkilö, mutta patsaan esittelee kaapupukuinen munkki. 

Seetripuinen Madonna on tosiaan hyvinkin tumma, samoin minikokoinen Kristus-lapsi sen sylissä. Patsas asuineen ja kaikkine miljoonine koristeineen ja kehyksineen käännetään näkyviin syvennyksestään ja silloin se ei näy kirkon puolelle, vaan vain tänne "takahuoneeseen". 

Katolinen eläkeväki käy tervehtimässä Madonnaa ja sitten munkki kääntää patsaan takaisin katedraalin suuntaan. Kirkossa se näkyykin melkoisen korkealla, nyt ollaan kavuttu portaita sakristaan patsaan taakse, luostarin puolelle.

Susivuoret ovat kierroksella tunnin ja kokemus on kertakaikkiaan mielenkiintoinen. Tämän paikan ansiosta Meksikossa ja kaikkialla espanjankielisessä maailmassa on Guadalupe-nimisiä kaupunkeja ja niissä omia Madonniaan. Alkuperäinen Guadalupe on kyllä melkoisen pieni ja aika lailla korvessa. Mahtoi Kolumbuksellakin kulua aikaa tänne pääsemiseen 1400-luvun lopussa?


Susivuorten puuhista saa selkoa aina myös Annikin äänellä: 

http://annikkisusivuori.blogspot.com/