10. Rondaan

On Palmusunnuntai.  Susivuoret ajelevat reilut sata kilometriä Rondaan ja vaihtavat majaa pariksi päiväksi. Sää on ihan hyvä, mutta tuulta on paljon. Jonkin verran pilvisyys haittaa menoa ja ilma on sakeana Saharan hiekasta. Hiekka tekee säästä utuisen, vaikka tuulta on paljon Aluksi Susivuoret eivät tajua, että tukkoisuus johtuu tosiaan hienonhienosta hiekkapölystä.  

Piipahdetaan suljetulla roomalaisvillalla. Tämän matkan teemana ovat suljetut paikat. 

Matkalla on paljon komeita vuoria, pinnanmuotoja ja oliivipeltoja. Täältä pääsee Marokkoon ja se näkyy kylteissä, niistä muutama on myös arabiaksi. Paikoin on kuitenkin myös ja rehua ja vihanneksia kasvatetaan. Hedelmäpuita on tiuhaan täälläkin.

Ronda, joka on yksi näistä Espanjan postikorttikylistä, pueblo blancoista, ei ole autoilijoiden paikka, mutta Susivuorten asunto on mukavasti juuri katualueen kupeessa landen puolella. 

Asunto on loma-rivarikämppä, mutta Vilhon mielestä todella mukava ja asiallinen, ehkei kaikessa huippukäytännöllinen, mutta melkoisen siisti ja vuode on hyvä, minikeittiö asiallinen ja täällä on myös Dolce Gusto  -kahviautomaatti, joka nykyään parhaista tuvista löytyy.

Vilho lähtee katsomaan, löytyykö täältä kauppaa, joka olisi auki. Edessä on ainakin tunnin seikkailu, joka vie viinanhimoisen Vilhon aivan siihen toiseen päähän Rondaa, jossa kuuluisat rotkonäkymät avautuvat. 

Espanjan kaupungeissa Pääsiäisen vietto on käynnistynyt. Paikalliset ovat Rondan kaduilla ykkösvetimissä ja etenkin naiset täydessä tällingissä. Tyyli on paikoin arvokastakin, mutta mimmeillä meno on lähempänä pikkujoulutunnelmia, helmat ovat minimipituudessa. Syvemmällä on lisää turisteja, siis ulkomaalaisia, mutta etupäässä väki on espanjalaista.

Mutta tuollainen marssihan tekee Vilholle vain hyvää. Aikanaan Vilho palaa punaviiniensä, valmispaelloiden, leivän, oluen ja muun mukavan kanssa asunnolle. Ulkona voi vielä juoda pikkupatiolla kaljansa ja katsella kiikareilla pelloille ja sähkölangoille lintuja. 

Mutta sateet ovat tulossa.

9. Pistaasipuita ja esihistoriallisia hautoja

 On neljäs matkapäivä ja Susivuoret lähtevät koilliseen autollaan. Sierra Nevada näkyy tuossa suunnassa hienosti ja koko päivän mennään korkeiden lumihuippujen maisemissa.

Tässä suunnassa sijaitsee pieni Gorafen kylä ja sen ympäristössä on jonkin verran dolmen-megaliittejä, esihistoriallisia hautoja. Ennen kaikkea tämä autoilupäivä pitää sisällään kevääseen liittyvää kuvastoa ja kaiken päivää Susivuoret katsovat, miten puihin pukkaa lehteä ja maa alkaa elää – tai elää jo kovaa vauhtia.

Jossain vaiheessa Susivuoret toteavat, että tien varrella on mantelipuita. Mutta vähitellen maisemaa alkaakin hallita pistaasipuiden rivistöt. Täältä niitä siis tulee, vaikka Suomeen ne tuodaan Iranista ja Californiasta. Mantelin ja pistaasin lisäksi on tietysti sitä vihreää kultaa eli oliviivipuut ovat se todellinen valtalaji. Mutta monin paikoin on hedelmätarhoja, kukassa tai vain puuna ja paikoin myös niitä kuuluisia muovin alla olevia vihannesviljelmiä, joista saadaan varhain satoa pohjoisen ahnaille asukkaille.

Viiniä täällä on hyvin vähän näkösällä,  mutta Gorafen tuntumassa Annikki huomaa laajat sipuliviljelmät. Viljapeltoja on harvassa, rehua tunnutaan jonkin verran kasvattavan.

Kulttuurimatkaajat näkevät lopulta myös korppikotkia liitelemässä, niitä ehdittiin jo vähän paikalle odotellakin. Muutama haukka näkyy nopeasti, mutta yleisin lintu on kyyhkynen, niitä on täällä ainakin kolmea lajia nähtävillä.

Gorafen lähellä päästään katsomaan megaliittisia hautoja. Nämä ovat kooltaan vaatimattomia ja herättävät ajatuksen siitä, että korpimaalla näitä on vielä löytämättöminä varmaan satoja. Vilho pitää niiden "arkisuutta" sinänsä kiinnostavana, koska aiemmin on näillä main käyty ne suuren ja hienoimmat hiidenkivihaudat ja nämä pienemmät ovat lopultakin reissun ensimmäiset uudet "nähtävyydet".  Susivuoret kiertävät neljällä haudalla rinnealueella ja jatkavat sitten Gorafen ohi. 

Seutu on kuuluisa luola-asumuksistaan. Täällä on kaiverrettu kalliioon, joka lienee hiekkakiveä, jo vuosisatoja asumuksia osittain suoraan rinteeseen. Näitä on siellä täällä ja osahan on siis edelleen asuttuja. Gorafen kylässä tuollaisesta saisi jopa varattua lomakämpän.

Susivuoret kruisailevat eteenpäin koko ajan seuraten pienen mutta tärkeän joen uomaa. Täällähän on karua ja kuivaa, mutta kun vettä vaan on, kaikki kukkii ja kukoistaa. 

Sitten yhdellä sillalla yli tämän vehreän pikkujoen uoman, Vilho näkee vasemmalla jotain eläintoimintaa ja sanoo Annikkille, että nyt on peruutettava, tähystä sinä, minä seuraan auton peilejä ja tieliikennettä. 

Villisika! Jokiuomassa on komea villisika juomassa ja siinä tulee kaksikolle elämänpiste. Videoinnin jälkeen Vilho saa kuin saakin auton sivummalle tien penkkaan ja nyt palataan sillalle kaiken optiikan kanssa. Kiikaroidessaan Vilho yllättyy siitä, että villisialla on tuuhea turkki, joka on paljon pöyheämmän ja pehmeämmän oloinen kuin kuvissa. Lopulta sika ylittää parilla sorkkauksella joen ja katoaa johonkin penkan vehreisiin osiin. 

Myöhemmin susivuoret pyörähtävät pienessä kylässä ja katsovat vanhaa kirkkoa. Fonelas.  Tässä kylässä joki on muodostanut luonnonnähtävyytenä akveduktin ja siitä näkyy sen verran kuin autosta voi puroa tähystää. Kylän yläpuolella on kalju kukkula, jossa olisi paleoliittisiä jäänteitä, mutta siellä ei ole juuri mitään. Todellisuudessa tämä on harvinaisen köyhä pueblo, edustaa sitä autonromujen ja tönöjen Espanjaa, mitä kartalle mahtuu paljon. Eikä tässä arvostella nyt köyhää väkeä, todetaan vaan, että meno on kuin jossain elokuvallisessa eteläamerikkalaisessa kyläpahasessa, jossa useampikin herrasmies näyttää autorämässään melkoiselta maantierosvolta oli hän sitä tai ei.

8. Alhambra: Lähinnä muistoja sieltä

 Granadan ja Espanjan tärkein nähtävyys on Alhambra, tuo merkittävä muslimiarkkitehtuurin helmi ja palatsikokonaisuus komealla kukkulalla.

Susivuorille käy nyt viimeinkin niin klassisesti, että hektisen talven aikana ennakkovarattavat liput ovat edelleen ennakkovaraamaatta, eikä nykyään ovelta saakaan lippuja. Tärkeä turistinähtävyys ei asiaa verkkosivuillaan huutele, joten viimeisenä toivonkipinänä Susivuoret heräävät aikaisin ja ajavat paikalle onneaan kokeilemaan.

Paikalla odottaa melkein ruostunut kyltti, että päivän liput ovat loppuunmyydyt.

Vilho on todella typertynyt, mutta onneksi täällä tuli käytyä silloin viitisentoista vuotta sitten. Minkäs teet. Paikasta otetaan kaikki ilo irti mitä voidaan pyörimällä ulkopuolella, mutta lopulta edessä on paluu häntä koipien välissä kotiin.

Kotimatkalla Susivuoret pyörähtävät omassa kylässään maisemia katsomassa - paikkahan on korkealla. Mutta minkäs teet, lomailu on kuitenkin mukavaa ja tänäänkin istutaan pitkään pihalla. Mustarastaat konsertoivat ja täällä on myös keltahemppoja ja monenlaista muutakin siipiveikkoa. Tuuli on varsinainen rasite, ei niinkään lämpötila.