Susivuorten toinen vuoristoretki tehdään Tormes-joen alkumetreille.
Poluille päästään Navarredondon kylän kautta. Alueella on selvästi myös lasten kesäleiripistettä, laajat parkkipaikat ja muuta leirintäaluetta.
Jokialue on komea, taustalla on näyttäviä tunturimaisia vuoria, jotka nousevat kohti kolmea tonnia.
Valitettavasti iltapäivällä alkaa sataa, kuten ennuste lupasi. Vilho manaa sitä, ettei hän pääse korkeille huipuille, mutta minkäs teet. Täälläkään opasteista ei ole mitään hyötyä, mutta heikosti Viltsu on kyllä valmistautunutkin – niin sanottu win-win -tilanne.
Päivä on silti erinomainen, sillä ilma on raikasta ja lämpötila on passeli, vaikka viileämpää onkin huomattavasti. Vilhokin kulkee hupparissaan.
Näillä kukkuloilla ja lakeuksilla on vain yksi kuningas ja se on El Toro. Härkiä on kaikkialla ja koko maatalous pyörii selvästi torojen ympärillä. Ei lampaita, ei missään kuuluisia Ibérico-possuja mustine sorkkineen – ei, ei, vaan cowboy´ta Toyota Hiluxineen ja härkiä härän perään, mitä nyt muutama hevonen pitää lehimpoikia varten olla.
Lehmien pelolle voi tosiaan naureskella ja tänne voi tulla vetämään kotitekoisen pamplonalaisen härkäjuoksun ihan helposti, alkaa vaan haastaa riitaa vaikkapa pikkukiviä silmille viskelemällä. Vilhon veikkaus on se, että kun puskat alkavat heilua ja pihvikarja liikkua, niin pian puskee härkäpapua punttiin ja uhittelu loppuu.
***
Kaikkiaan äärimmäisen mielenkiintoista seutua ja eipähän Vilho moista seutua tiennyt olemassa olevankaan. Ja korkeallahan härät ovat, eikä jostain 1500 metrin korkeudessa olevasta laitumesta täällä tehdä kyllä mitään numeroa – ja maidosta ei hiisku kukaan, se jää naapurimaakuntien murheeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti