Lopulta peräkylien sivuteiltä päästään isolle Autovialle ja Salamancan kuuluisa yliopistokaupunki saadaan tähtäimeen.
Sadekeli sotkee omalta osaltaan suunnitelmia, mutta oma harminsa on siitä, että Salamancan lähinurkilla lauantain ajomeininki on impulsiivista ja ihmeen kärsimätöntä. Torvi soi aika herkästi takana ja ihan turhaan.
Susivuoret yrittävät päästä kaupoille tai sopivaan rakoon esikaupungissa että päästäisiin vaikka parkkiin tai lounaalle. Tämä ei oikein onnistu. Lopulta sivukaupunginosassa löytyy marketti ja siellä käydään hakemassa vettä ja pientä evästä.
Seuraava osoite on sitten hotellille piskuiseen kylään Salamancan kupeessa.
Salamanca loppuu kuin seinään ja preeria alkaa. Ei kyliä, ei taloja, ei muuta kuin keltaista peltojen lakeutta teiden ympärillä.
Niitty-peltolakeutta Salamancan seuduilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti