5.11.2017

53. Lenkki kiristyy myös Puikkarin ympärillä

Puigdemont on Susivuorten palatessa edelleen Brysselissä mukanaan 4 muuta ex-ministeriä Katalonian hallituksesta. Kansainvälinen pidätysmäärys on annettu mutta sen toimeenpanoa veivaillaan vielä belgialaisten toimesta.

Vaikka reissu alkaa olla ohi Susivuorilta, on Katalonian itsenäisyysseikkailu ja sen loppuselvittely vasta alkamassa. Loppuvuoteen mahtuvat uudet vaalit ja varmaan nippu uusia käänteitä vanhan, viralta pannun hallituksen osalta.

Etsittyjen valtiomiesten syytelista on ainakin komea: vallankumousta, kapinointia, julkisten varojen luottamuksen väärinkäyttöä.

Vilho on harvemmin osunut matkallaan maahan, jossa on käynnissä jonkinlainen itsenäistymiskapina tai vallankumous. Toivottavasti näin on jatkossakin.

52. Bilbaoon ja Saksan kautta kotiin

Aamun hiljaisuudessa Susivuoret lähtevät Elgetasta ja kruisaavat viimeiset kiemuraiset 50 kilometriä pikkuteitä Bilbaon lentokentälle. Vielä auton tankkaus, hemmetinmoinen sumppu lentokentän autotallissa ja palautusrituaalit.

Sitten Vilho pääsee taas lentomatkailemaan. Tämä on siis vuoden kuudes lentoretki ja nyt alkaa ehkä olla kenttäelämää hetken tarpeeksi. Ensimmäinen etappi on München.

Saksassa Vilho juo ihan janoonsa tuopillisen olutta hintaan 4,40 €.

Pian päästään Helsingin koneeseen ja illalla kostean pimeään Suomeen, Vantaalle kentälle.  Vilholla on mielessä Pyreneiden miellyttävästi häikäisevä kirkkaus sinitaivaalta ja vielä marraskuussa lämmittävä aurinko. Nyt edessä on kuitenkin hiljetyminen suomalaiseen loppusyksyyn.

51. Illalla vähän tapasta ja matka loppusuoralle

Majatalon alakerran pieni ravintola herää henkiin illalla. Kylällä on ehkä 4 kuppilaa kaikkiaan ja ne ovat varmasti kaikki täynnä.

Niin tämäkin paikka täyttyy, kun baskit tulevat illaksi yhteisiin olohuoneisiinsa. Väki on iloista ja meluisaa, heidän keskellään on mukavan kotoisaa ja rentoa.

Susivuoret syövät pari annosta patatas bravasia ja sitten herkkusieniä pikantissa kastikkeessa ja vähän muuta. Annikki tilaa pullon txakolia, raikasta baskien valkoviiniä.

Espressojen jälkeen on aika kavuta ylös huoneeseen 202 ja katsella täysikuuta tummalla taivaalla. Ravintolasta kuuluu iloista sorinaa vielä tovin, mutta se ei Susivuoria haittaa heidän korkeassa kolossaan.

50. Jaca revisited eli lähtö Bielsasta kohti Baskimaata ja Bilbaoa

Palataan hetkeksi perjantaipäivän aamuun.

Viekas maantie vie Susivuoria kohti Elgetaa Pyreneiden vuoriseudulta. Bielsan takamailta, Salinsa de Sinistä on lähdetään aamulla ja on aika jättää taakse mainio asunto kivitalossa ja naapuri kissa.

Autossa on kastetta, kun Vilho käynnistää Peugeot 208:n ja suuntaa etelään. Pian vaihdetaan länteen kulkevalle reitille, joka pujottelee merkillisesti pikkukylissä ja kapeilla teillä, joissa kuitenkin ajellaan suurilla kuorma-autoilla täyttä vauhtia ja rekkojakin tulee vastaan.

Vilho ajaa takaisin Jacaan, jossa vietti edellisen viikon. Täällä tankataan ja käydään suuressa Carrefourissa. Vilholla on mahdollisuus näyttää Annikille autosta hotellinsa ja pari muuta tuttua paikkaa.

Sitten edessä on Vilholle hyvin tuttu lenkki kohti Pamplonaa - tie menee vuoroin pienenä polkuna peltojen lomassa ja sitten järvialueella, välissä on muutama pätkä isoa moottoritietä. Järvellä pidetään taukoa ja syödään salaattia.

Aragoniasta ajetaan taas Navarraan ja Pamplonan isojen liittymien kautta vähitellen kohti Baskimaata.

Edessä on vielä muutamia pieniä, hyvin teollistuneita pikkukaupunkeja, joita ei voi sanoa kauniiksi. Näiden vastapainona kukkuloilla on vanhoja kyliä ja Elgeta - määränpää - on yksi tällainen. Perille ehditään valoisalla.

Vilho kantaa matkatavarat kolmanteen kerrokseen jyrkkiä puuportaita varten. Maanmainio Deuterin vedettävä matkalaukku muuntuu hetkessä selkärepuksi, kun vetoketjun alta saa täysiverisen kantolaitteen esille. Näissä keikoissa repputoiminto on uskomattoman hyvä, kun kädet jäävät vapaiksi mm. Annikin laukulle.

3.11.2017

49. Elgeta

Baskimaan sydämessä, matkalla.

Susivuorilla on majoitus pienessä kylässä Baskimaan keskellä.

Vilho on vaivautunut ajamisesta piskuisilla, rekkaisilla tiellä ja väsynyt kaiketa.

Kylä, Elgeta, on kuitenkin kaunis, hieno ja ystävällinen. Täällä on baski on selvästi pääkieli.

Susivuoret käyvät kirkolla, kävelevät  kaduilla.

Elgeta.

Kylä on pieni. Kaikki haluavat sanoa päivää, sillä kaikki tuntevat toisensa.
Baskia puhutaan ja kaikki kyltit ovat baskia.

Pieni ylpeä kylä, kukkulalla.

48. Keskiviikkona kotinurkilla, torstaina Añisclon rotkolla

Pyhäinpäivä on Espanjassa oikealla kohdallaan ja nyt se on keskellä viikkoa.

Susivuorille tästä tulee lepopäivä, jolloin ei lähdetä erikseen vuoristoon.

Vilho nukkuu pitkään. Seuraavaksi hän tutkii talon pientä puutarhaa joen kupessa. Cinca-joki kohisee taustalla aina tasaisena.

Puutarhassa on tomaatteja ja kaikenlaista muuta hyvää. Sivummalla on iso puska rosmariinia.

Pihan puutarhakopissa on iso grillitakka ja polttopuuta halkotavarana.

Huolimatta päivän vetelyydestä, Susivuoret lähtevät kävelylle omasta pihastaan, sillä tästäkin menee reitti, GR 19. Joen sivuhaarojen kosket tekevät jo alkumatkasta aika komean ja pienen kävelyn aikana nousua tulee parisataa metriä. Pian maisemat ovat jo melkoisen komeat, sillä vuoriahan on Bielsan maillakin joka suunnassa.

Iltapäivällä palataan ja Vilholla on aikaa olla hetki vielä auringossa oluensa kanssa, sitten vuoret peittävät iltapaisteen ja pihalla alkaa tulla viileä. Naapurin kissasta on tullut Vilholle hyvä kaveri ja pyhäpäivää vietetään hetki vielä pihalla kissa kainalossa.

Illan hämärtyessä Vilho pistäytyy ranskalaisille suunnatuissa rajakaupoissa – liikkeet ovat normaalisti auki. Matkaan tarttuu muutama viinipullo ja samalla reissulla hoituvat muutamat tiedusteluhommat ja roskien vientiä.


************************************

Torstaina on edessä retki Añisclon rotkolle Ordesan ja Monte Perdidon kansallispuistossa.

Nyt mennään ensin etelään ja lähdetään sitten Escalonasta pitkälle ja kiemurtavalle tielle kohti luonnonpuistoa. Tiellä ei onneksi ole liikennettä, sillä se kulkee hyvin kapeana vuorten kuvetta ja on paikoin hieman huonokuntoinen. Täällä on paljon korppikotkia kiertelemässä, jopa kymmenittäin. Korppikotkat ovatkin tulleet tutuiksi oikeastaan vain Espanjassa Susivuorille, tosin Kreetallakin niitä liiteli.

Añisclon rotkoa katsotaan ensin ylempää ja paikkahan on melkoinen spektaakkeli. Ylhäältä näkee hyvin, miten suuri vuori on revennyt synnyttäen rotkon ja nyt siellä pohjalla virtaa syvällä vettä.

Alemmaksi pääseminen edellyttää taas kieputusta kapealla tiellä. Turisteja on liikkeellä, mutta etupäässä autoja näkee näköala- ja parkkipaikoilla. Onneksi, sillä autojen kohtaaminen tälläkäään tiellä ei ole mitään herkkua.

Alhaalla pääse tekemään rotkomiljöössä tunnin kierroksen, sillä tänne on tehty polkua ja siltoja. Susivuoret kiertävät reitin myötäpäivään ja se on hyvä valinta, sillä näkymät oikeastaan vain paranevat siten loppua kohden.

Reitillä on muutama silta, joiden alla vesi kulkee uskomattaman kaukana alhaalla hillittömän rotkon pohjalla. Vaikutelma on aika raju, kun aika tavalliselta polulta pusikosta tulee pikku sillalle, jonka alla onkin sitten tolkuton kuilu ja toisella puolella taas leppoisaa polkua.

Vilho ei pääse rotkoreissulla pahemmin himoitsemilleen vuorille, mutta tulee sitä muutaman sadan metrin nousu tehtyä takaisin ylemmälle parkkipaikalle, jonne Susivuoret ovat pysäköineet. Rotko on kuitenkin ehdottomasti reissun arvoinen, ei moita kanjonia ole aiemmin seurueelle vastaan tullut.

Ainsassa poiketaan taas Dian myymälässä eväitä hakemassa ja Vilho löytää myös kotiin tuotavaksi pullon Montilla-Moriles -viiniä, jota voisi kutsua manzanilla-sherryn sukulaiseksi. 

Illalla pakkaillaan ja kirjoitellaan, seurataan Katalonian tilannetta ja Eurooppaliigaa.

47. Väärin sammutettu vallankumous vai miten?

Perjantaina 3.11.17 väki on herännyt viikon aherruksestaan ja lähtenyt töiden jälkeen kaduille Barcelonassa.

Viesti on selvä: vapauttakaa poliittiset vangit.

Näin lukee printatuissa lapuissa, joita kansalla on.

Vangit ovat tosiaan aika poliittisia, niin parlamentaarikot ja hallitusihmiset yleensä ovat.


46. Puikkari puhuu ranskaa kuin vanha tekijä

Vilho on Baskimaalla perjantaina ja hänen seuraamansa Puigdemont, tuo etsintäkuulutettu Katalonian ex-presidentti on belgialaisen tv-kanavan haastattelussa.

Hallituskumppanit ovat jo vankilassa, mutta Puikkari antaa syvällisen ja asiallisen haastattelun televisiossa – erittäin sujuvalla ranskalla. Pääviesti lienee se, että hän ei hyväksy Espanjan lakiperusteita linnaanpistämisessä.

Samanaikaisesti, ehkä viimeinkin, väki on tullut kaduille Kataloniassa.

45. Verkkolaite sökönä, verkkoon pääsy vaikeaa

Vilhon virtalähde on hajonnut, tietokoneessa on virtaa vain hetkeksi.

Pian säästymme Susivuoren kommenteilta kokonaan.

Huolimatta ajallisesta epäjohdonmukaisuudesta Susivuoret ovat jo matkustaneet Aragoniasta Navarran halki Baskimaalle ja he ovat päätyneet pikkukylään jossain keskellä syvää Baskimaata.

Kaikkialle ne pellet ehtivät.

44. Vallankumous tietää linnaa

Torstaina ilmoittautuneet Katalonian parlamentin jäsenet pistettiin saman tien vankilaan.

Puigdemont jatkaa belgialaisten suklaiden tutkimista, eikä häntä ole tavoitettu. Media on kyllä yrittänyt kaikkensa.

2.11.2017

43. Madrid/Londres Calling

Mestareiden Liigaa pelataan tänäänkin ja Wembleylle  Lontooseen on tullut todellinen tähtisikermä Madridista. Krediittien perusteella Real Madrid on seurajoukkueiden maailmanmestari ja parhaaksi pelaajaksi maailmassa juuri valittu Cristiano (kuten häntä Espanjassa aina kutsutaan) on kokoonpanossa. C. Ronaldo onkin avauksessa ja ihan iskussa.


***
Puikkaria ja koko hänen hallitustaan Katalonian parlamentista kutsuu Madrid. Edessä on syytteitä vallankumouksesta ja muuta pientä.

Puigdemontia ei näy mailla halmeilla, hän pistelee simpukoita Brysselissä ja plärää Elban matkaopasta vaikka itsenäisyyshommat kusevat kuin Manneken konsanaan.

TV näyttää livekuvaa siitä, kun Madridin Atocha-rautatieasemalle saapuu parlamentarikkoja Barcelonasta – he ovat tulossa vastaamaan tekemisistään.  Yleisöä on valtavasti, osalla on mukanaan Espanjan lippu.

Joku huutaa: Missä on tasavalta tänään?


***

Huolimatta kuningaskunnan ryhtiliikkeistä Real Madrid häviää Wembleyllä 3-1 Tottenhamille. Maaleja tekevät englantilainen Alli, ruotsalainen Eriksson ja tietysti eräs Cristiano Portugalista.

Pelin jälkeen lausuntoja on mukava kuunnella.

Ranskalainen Zidane puhuu hyvää espanjaa ja kertoo missä mennään Madridin suhteen. Legendan karisma on niin kova, että hän selittäisi tuolla Lontoossa vaikka brexitin parhain päin.

Lontoolaisten valmentajakin puhuu hienoa espanjaa. Hän on argentiinalainen Pochettino. 
Hän on jotenkin niin nöyrä ja asiallinen, että puheita on helppo uskoa. 

Ja uskoa tässä tarvitsee,yksi jos toinenkin.


1.11.2017

42. Kaupoilla Ainsassa

Susivuoret palaavat vuorikeikaltaan parkkipaikalle ja lähtevät sitten räyhäkkäästi alamäkeen.
Nyt mennään aina Ainsaan asti.

Ainsa on kaupunki jossa joet Cinca ja Ara kohtaavat (Rio Cinca, Rio Ara).

Matkalla Vilho rakastuu tulisesti vuoreen, joka kantaa nimeä Montañesa. Tuo huippu on aikamoinen sokeritoppa ja nousee yksinäisenä ympäristössään.

Ainsa on Susivuorten mielessä siksi, että he etsivät täältä paikallisesta Inarista avointa ruokakauppaa näin ennen pyhäpäivää.

Vilhokin on yllättynyt siitä, että täällä ollaan aika lailla korvessa. Jacan seudulla mentiin kylästä toiseen ja palveluita oli paljon.

Ainsassa kuitenkin on avoin ruokakauppa ja Annikki ja Vilho saavat toteuttaa itseään.

Ilta tuo pimeän Salinasiin ja suuret vuoret piirtyvät jokisolassa vasten taivasta. Kuu täydentyy koko ajan ja taivaalla näkyy tähtiäkin. Cinca kohisee, mutta Susivuorten illanviettoa se ei hidasta tai häiritse.

41. Parador de Bielsasta Rio de la Larrin putoksille ja ylängölle

Susivuoret ajavat Bielsasta sivutielle luoteeseen ja suurten vuorten syliin.

Täällä on iso parkkipaikka, joka on hämmästyttävän täynnä autoja. Hotelli eli Parador de Bielsa on vähän sivummalla, mutta täältä lähtee useita reittejä.

Monte Perdido  on alueen hallitsevin huippu, mutta se jää Susivuorille vain maisemaksi.

He nousevat täältä löytyvää mainiota vesiputosreittiä Cinca-joen ylängölle.

Vesiputous on tosissaan hieno ja sen suhina kuuluu pitkälle.

Annikki purnaa hieman nousussa, mutta la Larrin ylängöllä on niin kertakaikkisen upeaa auringonpaisteessa ja vuorten helmassa, että murheet palkitaan.

Vilho haluaisi koko ajan korkeammalle, mutta tyytyy kohtaloonsa.

Silti Vilho nykii kuin ravihevonen tallissaan ja himoitsee ylärinteille. Vuorien lumo on uponnut hänen vereensä eikä se lähde sen enempää kuin suolavesi merikarhusta. 

40. Ranskalainen viinaralli Parzánissa

Aivan Ranskan-tunnelin jälkeen tiellä A-138 on Espanjan puolella Parzánin kauppaliittymä. Mitään todellista kylää ei ole, mutta täältä löytyy kolme isohkoa kauppaa, bensa-asema ja ravintola/baari/kahvila.

Kaupoista löytyy suuria ja edullisia karkkipusseja, oliiviöljyä suurissa pulloissa ja lavatolkulla viinaa.

Vilho luulee tulleensa Tallinnan laivalle.

Kaupasta saa sangriaa, portviiniä ja sherryä litratavarana, hyvin edullisesti. 4 €/litra ja ei kun purkkia hanan alle.

Täällä myydään hyviä espanjalaisia merellisten herkkujen säilykkeitä, oliiveja ja kaikenlaista makeaa mitä maasta löytyy, kuten torróne/turron-levyjä.  Haribon karamelleja ei Espanjasta saa suurissa pusseissa yleensä, mutta täältä saa. Samoin autolasteittain Tobleronea ja ties mitä kaikkea.

Viinihyllyt ovat aika kehnoja, mutta viinaa on sitten senkin edestä. Pääpaino on viskillä ja ennen kaikkea ranskalaisella  pastis-anisviinalla. Viskiä ja pastista saa laatikoittain ja myös 2 ja 2,5 litran pulloissa, eikä Vilho ole moisia nähnyt edes Marseillessa.

Kaikissa kaupoissa on sama meininki.

Annikki ja Vilho yrittävät löytää epätoivoisesti päivittäistarvikkeita, mutta kananmunia on turha hakea, sen sijaan kopiohajuvesiä ja ihmeellisiä väkeviä viinejä ja kopio-portviiniä löytyisi.

Annikki löytää jostain maitoa ja jotain muuta syötävää. Edessä on pian pyhäinmiestenpäivä, joten hieman pitäisi varautua. Vilho ostaa olutta, sitä on saatavilla helposti.

Kaikki asiakkaat ovat ranskalaisia, Susivuoriakin puhutellaan sen mukaisesti ranskaksi.

Francisco Goya: Los desastres de la guerra. 1808-14. Prado.

39. Bielsa ja nurkilla

Annikin järjestämä asunto on Bielsasta kymmenen kilometriä alempana. Bielsa on ensimmäinen kunnon kylä Espanjan puolella.

Annikkikin saa nähdä nyt uskomattomia Pyreneiden huippuja ja huikeaa maastoa, kun Vilhomobiili kieputtaa alamäkeä asunnolle.

Salinas de Sin on viiden talon kylä. Rouva, joka vuokraa mainioita asuntoja, puhuu espanjaa, sillä Annikki ymmärtää sitä ja Vilho kuuntelee sivusta.

Koska aurinko paistaa kauniisti täällä 800 metrissäkin ja meno on kesäistä, Vilho menee heti talon eteen ja levittää puutarhakalusteet ja juo piskuisen oluen. Täällä on kissakin, se tulee pian Vilhon syliin. On mukavaa olla taas Espanjassa.

Vuoria nousee joka suunnassa, jyrkkänä; edessä kohisee Cinca-joki tasaisena taustaäänenä.

38. Rajalle Ranskasta

Nyt maaseutu on nautinnollista, kaunista ja paikoin aamuisen sumuista, hienosti kumpuilevaa ja idyllistä.

Lähempänä rajaa noustaan tasaisesti ja tie kieputtelee joen ympäristössä.  Sitten noustaan kunnolla ja 1600 metrin paikkeilla mennään Ranskassa tunneliin ja ulos siitä tullaan Espanjassa.

Tunnel d'Aragnouet on 3 km pitkä. Se on maksuton tunneli ja tähän aikaan myös hyvin hiljainen. Ylhäällä oli pikkuisen pilvistä keliä, vuoristoisen viileää.

Kylttien mukaan järjestelmäajoneuvot ja kuorma-autot ajavat tunnelia yksisuuntaisena, pikkuautot kaksisuuntaisena.

Valo on vihreä joten Vilho ajaa vain eteenpäin. Tunnelissa mennään sääntöjen mukaan, 60 km/h.

Ripaus paniikinmaku voi tulla suuhun, kun ajattelee sitä, kuinka monta tonnia kiveä on päällä ja keskeltä on 1,5 kilometriä suulle.

Päivänvalo odottaa Espanjan suunnassa, tunneli laskee sinne päin hieman.

Espanjassa on muutama kyltti teiden pelisäännöistä, sitten on alueesta kertovat kyltit, sillä taas ollaan Huescassa ja Aragoniassa. Muilta osin mitään rituaaleja tai pysähdyksiä ei ole. Alamäkeä on edessä kenties kymmenen kilometriä enemmän tai vähemmän.

Espanjan puolella vuoristoa paistaa aurinko sinitaivaalta!

37. Makkaraperunat vähemmän madridilaiseen tapaan

Puigdemontin pitäisi ilmoittautua viimeistään huomenna Madridissa, mutta häntäpä ei näy oikein missään.

Edellinen oletettu lentokenttäreissu on totisesti päätynyt jonnekin nakkikioskille tai ollut mikälie olviretki.

Mediaa on hotellinkulmalla silti rutkasti odottamassa entistä presidenttiä.

Vilho suosittelee niiden belgianperunoiden kanssa curry-ketchupia, se on loistavaa. Majoneesi on tietysti ihan pakollinen. Bon appétit!