Vilho maksaa asunnon lopuksi käteisellä ja antaa isännälle hinnan nappiin viimeistä senttiä myöten ja isäntä on sekä mielissään että hämmästynyt tasarahasta.
Paluupäivä on hieno sään puolesta. Susivuoret ajelevat ensin Steingadeniin ja sieltä sitten kohti Landsbergb am Seeta, mutta vähitellen Vilho kruisaa kohti Ammerseeta.
Jo alkumatkasta on eräällä suurella sillalla ratsia, mutta Vilhoa tai edellä olevaa hienoa urheiluautoa ei pysäytetä. Annikki arvelee, että poliisit seuraavat vain rekkoja, mutta Vilho on hieman epäileväinen.
Ammersee osoittautuukin hämmästyttävän suureksi järveksi rantakohteineen ja venesatamineen. Kausi on nyt kuitenkin ohi ja rannoilla on hiljaista. He käyvät benediktiiniläisen kirkon St. Albansin kohdalla rannalla ja aurinko paistelee vielä mukavasti syyskuisessa Baijerissa, Vilhokin on paitasillaan.
Maantietä pitää takoa vielä surutta kohti suurta lentokenttää. Vilho keskittyy täysin mustan Fordinsa kanssa elämään ja moottoritiellä matkaa taitetaan hetki myös yli sataakahtakymppiä. Pääasiassa Vilho matelee teillä, sillä vauhdista ei ole mitään hyötyä ajan tai hengissä pysymisen suhteen.
Matkan loppumisen melankolia on Vilhon mielessä musertavan väkevää. Miten paikat vaikuttavat mennessä kovin toisenlaisilta kuin palatessa, miten tunnelmat ovat muuttuneet odottavasta innokkuudesta, hiljaiseen taipumiseen? Mutta näinhän sitä ollaan taas menossa kohti uutta kokonaista matkaa, edessähän se häämöttää, muutaman mutkan ja kukkulan takana. Vilhonkin kesäloman pisin jakso on edessä, lokakuussa. Jää sitä Vilhon pusakkaan sentään pieni ilon kipinä ja pilke silmäkulmaan.
Ennen lentokenttää tankataan tutulla asemalla. Sen tuntumassa tehdään myös auton tarkastus, tavaroiden pakkaus ja koonti autosta. Sitten palautukseen - ja se sujuu helposti kun kaikki on autossa valmiina ja romut koottuna.
Lentokentällä on hyvin aikaa ja Vilhokin imuroi aika pian janoonsa 3,50 €uron hinnalla oluen. Kentältä saa tässä vaiheessa vuotta HB:n Oktoberfest-olutta ja sitä ei etelämpänä vielä kaupassa ollutkaan.
Terminaali ykkösen D-osiossa on hetki aikaa pyöriä ja käydä tax-freessä. Vilho ostaa tarjouksessa olevaa Mozart-suklaalikööriä ison, pallomaisen litran pullon, sillä juoma on selvästi halvempaa kuin Itävallassa näytti olevan.
Sitten Annikki käy vuorostaan myymälässä, Vilho seisoo matkatavaroita vahtimassa.
D12-portin tuntumassa olevan Air France/KLM-loungen portaita astelee mustissa housuissa ja kirkkaanpunaisessa nahkajakussa sama ilmiömäinen nainen, jonka Vilho on kohdannut vuorillakin. Nainen vetää pientä ja kallista matkalaukkua. Hänellä on kädessään shamppanjalasi.
Vilho hämmästyttää kuitenkin eniten se, että kaunottaren perässä marssii suurikokoinen musta kissa. Kukaan terminaalissa ei silti puutu lemmikkieläimen läsnäoloon millään tavalla. Nainen kulkee kissoineen suoraan Nizzan koneeseen. Vilhon vielä katsellessa näyttävän kaksikon perään tapahtuu terminaalin keskiosassa.
Kaksi vihreäpukuista ensivasteen hengenpelastajaa juoksee kovaa kyytiä toisen kerroksen loungen portaisiin ja ylös ravintolatiloihin. Samalla Nizzan koneen gate sulkeutuu, merkillinen nainen on poissa.
Annikki palaa myymälästä mutta Vilho päättää pitää suunsa kiinni viimeaikaisista tapahtumista.
Lopulta on lennon aika ja taas päästään pilvin päälle, auringonvaloon, pumpulipilvien päälle. Ilta pimentää pian taivaan ja lentomelu tukkii taivaan ihmisten, kissojen ja vuorten yläpuolella.
16.9.2017
10. Kierros Haldenseelta Forchachiin. Kävely ja lisäksi päivällinen Almstubessa
Sunnuntaipäivä on sateinen, mutta matka vie taas etelään, Itävaltaan.
Nyt väistetään vähän ruuhkia, jotka viikonloppu on synnyttänyt ihan tavalliselle maantielle.
Näin Füssenin jälkeen lähdetäänkin Vilsiin, eikä päätielle. Näin päädytään maisemareitille, joka vie hetkeksi takaisin Saksaan ja sitten Gräniin ja kohti Haldenseeta ja Nesselwängleä.
Reitti onkin todella hieno ja vuoristoinen, maisemissa riittää. Haldensella on melkoinen palvelukeskittymä hotelleineen ja tästäkin järvestä saadaan paljon irti. Gaichtin jälkeen päädytäänkin vähitellen Lechin rantaan ja Forchachiin, jossa Vilho onkin tiedustellut paikkoja.
Satelee hiljalleen. Susivuoret katsovat riippusillan ja kulkevat sitten rinnettä ylös Forschachista. Vuorilla on vahvasti pilviä, mutta vähitellen sää paranee. Jo alarinteillä nähdään orava, närhiä ja yksi nopsajalkainen kauris.
Vuorella tehdään muutaman kilometrin lenkki.
Paluumatkalla ajellaan Planseen kautta, sillä sen paikan Vilho haluaa Annikillekin näyttää. Huolimatta pilvisestä kelistä järviseutu on hieno valtavine vuorineen.
Illalla pitää pakata ja laittaa harjoitusta kaikkiaan kasaan.
Päivälliselle lähdetään paikalliseen maalaishenkiseen Almstubeen. Kylän reunalla sijaitsevalle ravintolalle on mukava kävely ja se herättää myös hieman ruokahalun.
Almstube on mutkaton ja siisti maalaisravintola, jossa on rauhallinen, ruokaan keskittynyt tunnelma. Vilho juo allgäulaisen oluen ja tilaa grillilautasen, jossa on kolme melkoista paistettua lihanpalaa: kalkkunaa, possua ja nautaa sekä reilusti ranskalaisia sekä vihanneksia.
Annikin tilaus on allgäulainen tumma olut ja saksanhirveä. Hirvi on todella maukasta ja mureaa.
Susivuoret palailevat vatsa täynnä asunnolleen, ilta on jo pimentynyt. Nyt ehditään seurata vielä pelejä ja juoda vähän viiniä.
Nyt väistetään vähän ruuhkia, jotka viikonloppu on synnyttänyt ihan tavalliselle maantielle.
Näin Füssenin jälkeen lähdetäänkin Vilsiin, eikä päätielle. Näin päädytään maisemareitille, joka vie hetkeksi takaisin Saksaan ja sitten Gräniin ja kohti Haldenseeta ja Nesselwängleä.
Reitti onkin todella hieno ja vuoristoinen, maisemissa riittää. Haldensella on melkoinen palvelukeskittymä hotelleineen ja tästäkin järvestä saadaan paljon irti. Gaichtin jälkeen päädytäänkin vähitellen Lechin rantaan ja Forchachiin, jossa Vilho onkin tiedustellut paikkoja.
Satelee hiljalleen. Susivuoret katsovat riippusillan ja kulkevat sitten rinnettä ylös Forschachista. Vuorilla on vahvasti pilviä, mutta vähitellen sää paranee. Jo alarinteillä nähdään orava, närhiä ja yksi nopsajalkainen kauris.
Vuorella tehdään muutaman kilometrin lenkki.
Paluumatkalla ajellaan Planseen kautta, sillä sen paikan Vilho haluaa Annikillekin näyttää. Huolimatta pilvisestä kelistä järviseutu on hieno valtavine vuorineen.
Illalla pitää pakata ja laittaa harjoitusta kaikkiaan kasaan.
Päivälliselle lähdetään paikalliseen maalaishenkiseen Almstubeen. Kylän reunalla sijaitsevalle ravintolalle on mukava kävely ja se herättää myös hieman ruokahalun.
Almstube on mutkaton ja siisti maalaisravintola, jossa on rauhallinen, ruokaan keskittynyt tunnelma. Vilho juo allgäulaisen oluen ja tilaa grillilautasen, jossa on kolme melkoista paistettua lihanpalaa: kalkkunaa, possua ja nautaa sekä reilusti ranskalaisia sekä vihanneksia.
Annikin tilaus on allgäulainen tumma olut ja saksanhirveä. Hirvi on todella maukasta ja mureaa.
Susivuoret palailevat vatsa täynnä asunnolleen, ilta on jo pimentynyt. Nyt ehditään seurata vielä pelejä ja juoda vähän viiniä.
9. Lähialueella ja vähän Itävaltaa
Susivuoret käyvät kaupoilla Itävallassa, Reuttessa ja Mozart-kuulia kertyy matkalaukkuun tältä retkeltä. Vuoria päästään näkemään autosta ja hieman muitakin nähtävyyksiä.
Iltalenkkinä käydään katsomassa Halblechin virtaan ja Forggenseeta pohjoisempaa. Päivän on kaikkiaan kovin hiljainen. Sadettakin on ilmassa, mutta sää on lähinnä pilvinen.
Illalla Vilho paistaa hyvän lammaspihvin ja vuorossa on lepäilyä asunnolla.
Iltalenkkinä käydään katsomassa Halblechin virtaan ja Forggenseeta pohjoisempaa. Päivän on kaikkiaan kovin hiljainen. Sadettakin on ilmassa, mutta sää on lähinnä pilvinen.
Illalla Vilho paistaa hyvän lammaspihvin ja vuorossa on lepäilyä asunnolla.
14.9.2017
8. Garmisch ja melkoinen pala muutenkin maantietä
Vilho ajaa melkoista vauhtia ympäri Baijeria ja Tirolia, osittain kiroten.
Tässä on kysymys siitä, että Annikki on tulossa tai oikeammin tullut jo Saksaan ja Vilhon on tarkoitus hakea vaimonsa Garmisch-Partenkirchenistä. Pieni ongelma retkessä on se että tie on on poikki Ettalista eteenpäin ja yhtäkkiä edessä on yli 70 kilometriä sakkokierrosta.
Vilholla ei ole päässään koko ajan koko eteläisen Saksan karttaa, mutta jotain mielikuvia alueen maantieteestä on. Vilho tekee pikaiset johtopäätökset ja lähtee kaahaamaan Ettalin luostarin pihasta kohti Linderhofin linnaa, Planseen järveä ja kaikkiaan Itävaltaa päästäkseen vaimonsa luo takaisin Saksaan.
Siten Vilho lähtee Saksasta, ajaa Itävaltaan, ajaa sieltä Saksaan päästäkseen hakemaan vaimonsa. Sitten Vilho ajaa Itävaltaan kiertääkseen katkennen tien uudestaan ja sitten tietenkin takaisin Saksaan päästäkseen asunnolle. On tässä tullut käytyä ulkomailla, miettii Fordiaan kuskaava Vilho.
Vilhoa ottaa kuuppaan se, että hän joutuu ajamaan näiden hienojen maisemien poikki väkisin, kiireessä ja pakosta. Ja usein liian kovaa.
Annikki löytyy Garmischista.
Sanotaan nyt sekin sitten ääneen, että Vilho vihaa Garmisch-Partenkircheniä, on vihannut ensimmäisestä retkestä alkaen. Annikin mukaan paikka on vain "GP".
GP on ruuhkainen, siellä on kusipäisiä kuskeja ja hankalaa liikennettä ja palvelut ovat vaikeasti saavutettavissa. Siellä on kaupungin haittoja ja maaseudun edut puuttuvat. Vilho ei olisi ikinä mennyt GP:hen, ellei olisi ollut hyvä syy hakea Annikkia.
Mutta kun yhdessä ollaan, Vilho yrittää antaa Annikille pari lomapäivää ja mahdollisuuden olla paikoissa uutena. Vilho on tuijotellut vuoria viikon, hän haluaisi, että Annikki näkee vuoret itse, pääsee kauppoihin tuoreeltaan ja saa tehdä mitä haluaa.
GP:ssä käydään parissa kaupassa. Vilho tumpuloi autonsa kanssa jotain ja jää jälkeen Annikista, joka jo kävelee Edekan ovista sisään.
Viereisen Aldin edessä kulkee vuoristosta tuttu tyttö uskomattoman istuvissa farkuissa ja nainen on varmasti koko helvetin hiihtokylän kaunein. Sen huomaa myös pari autonsa luona olevaa kundia, ja toinen erehtyy huutamaan saksaksi jotain, jonka merkityksen voi helposti arvata, hauskaa se pojista tosiaan on.
Vilho jää katsomaan, sillä kaunis nainen kääntyy heti ja tekee lentosuukon soremenpäillää ja puhaltaa sen poikien suuntaan. Hetken pojat ovat hämmentyneinä, mutta sitten heidän maanmainion Audinsa konepellin alta alkaa puhaltaa sankkaa vesihöyryä, ellei se ole peräti savua. Riemujen rikkaus vaihtuu surujen summaan.
Kauppojen jälkeen noustaan taas autoon ja taas maantielle ja Itävaltaan, Reuttea kohden.
Vilho pysähtyy Ehrwaldin golfkentällä, Annikki ihmettelee miksi ihmeessä. Asia selviää kun paikassa katsoo taakseen: Zugspitze näkyy täältä upeasti, samoin pari Itävaltalaista huippua.
Aikanaan päästään kulttuurimaisemien, keisarilinnojen ja peltojen halki kotiin. Illalla viini virtaa ja kokemuksia vaihdetaan. Yö Baijerissa on pimeä ja vähitellen aika viileä.
Tässä on kysymys siitä, että Annikki on tulossa tai oikeammin tullut jo Saksaan ja Vilhon on tarkoitus hakea vaimonsa Garmisch-Partenkirchenistä. Pieni ongelma retkessä on se että tie on on poikki Ettalista eteenpäin ja yhtäkkiä edessä on yli 70 kilometriä sakkokierrosta.
Vilholla ei ole päässään koko ajan koko eteläisen Saksan karttaa, mutta jotain mielikuvia alueen maantieteestä on. Vilho tekee pikaiset johtopäätökset ja lähtee kaahaamaan Ettalin luostarin pihasta kohti Linderhofin linnaa, Planseen järveä ja kaikkiaan Itävaltaa päästäkseen vaimonsa luo takaisin Saksaan.
Siten Vilho lähtee Saksasta, ajaa Itävaltaan, ajaa sieltä Saksaan päästäkseen hakemaan vaimonsa. Sitten Vilho ajaa Itävaltaan kiertääkseen katkennen tien uudestaan ja sitten tietenkin takaisin Saksaan päästäkseen asunnolle. On tässä tullut käytyä ulkomailla, miettii Fordiaan kuskaava Vilho.
Vilhoa ottaa kuuppaan se, että hän joutuu ajamaan näiden hienojen maisemien poikki väkisin, kiireessä ja pakosta. Ja usein liian kovaa.
Annikki löytyy Garmischista.
Sanotaan nyt sekin sitten ääneen, että Vilho vihaa Garmisch-Partenkircheniä, on vihannut ensimmäisestä retkestä alkaen. Annikin mukaan paikka on vain "GP".
GP on ruuhkainen, siellä on kusipäisiä kuskeja ja hankalaa liikennettä ja palvelut ovat vaikeasti saavutettavissa. Siellä on kaupungin haittoja ja maaseudun edut puuttuvat. Vilho ei olisi ikinä mennyt GP:hen, ellei olisi ollut hyvä syy hakea Annikkia.
Mutta kun yhdessä ollaan, Vilho yrittää antaa Annikille pari lomapäivää ja mahdollisuuden olla paikoissa uutena. Vilho on tuijotellut vuoria viikon, hän haluaisi, että Annikki näkee vuoret itse, pääsee kauppoihin tuoreeltaan ja saa tehdä mitä haluaa.
GP:ssä käydään parissa kaupassa. Vilho tumpuloi autonsa kanssa jotain ja jää jälkeen Annikista, joka jo kävelee Edekan ovista sisään.
***
Viereisen Aldin edessä kulkee vuoristosta tuttu tyttö uskomattoman istuvissa farkuissa ja nainen on varmasti koko helvetin hiihtokylän kaunein. Sen huomaa myös pari autonsa luona olevaa kundia, ja toinen erehtyy huutamaan saksaksi jotain, jonka merkityksen voi helposti arvata, hauskaa se pojista tosiaan on.
Vilho jää katsomaan, sillä kaunis nainen kääntyy heti ja tekee lentosuukon soremenpäillää ja puhaltaa sen poikien suuntaan. Hetken pojat ovat hämmentyneinä, mutta sitten heidän maanmainion Audinsa konepellin alta alkaa puhaltaa sankkaa vesihöyryä, ellei se ole peräti savua. Riemujen rikkaus vaihtuu surujen summaan.
***
Kauppojen jälkeen noustaan taas autoon ja taas maantielle ja Itävaltaan, Reuttea kohden.
Vilho pysähtyy Ehrwaldin golfkentällä, Annikki ihmettelee miksi ihmeessä. Asia selviää kun paikassa katsoo taakseen: Zugspitze näkyy täältä upeasti, samoin pari Itävaltalaista huippua.
Aikanaan päästään kulttuurimaisemien, keisarilinnojen ja peltojen halki kotiin. Illalla viini virtaa ja kokemuksia vaihdetaan. Yö Baijerissa on pimeä ja vähitellen aika viileä.
13.9.2017
7.Forchach
Lech-virta on leveänä Forchachin kylän kohdalla Itävallassa. Täällä on vaikea löytää parkkipaikkaa, sillä kylätkin ovat tarkkaan leikattujen nurmikkojen ja hoidettujen pihojen lisäksi hyvin jäsenneltyjä katukaavaltaan, eikä joutotontteja tai tienposkea löydy juuri mistään.
Vilho pysäköi kylän takaa löytyvälle levikkeelle ja ylittää tien ja pääsee pian Lechin varteen. Tien toisella puolen on piskuinen levike polun alussa - ja kuinka ollakaan, siihen on pysäköity Italian rekisterissä oleva auto.
Jokivarsi on hieno lintujen suhteen ja keli kääntyy kesäiseksi.Vilho marssii pelkässä t-paidassa ja katselee vaaleakivistä jokipohjaa, joka levittyy puskien takana. Vettä ei ole nyt paljon, mutta täällä oln käynyt selväksi se, että sadepäivän aikana virta muuttuu jo huomattavasti vuolaammaksi.
Tänään kunnon retkeilyä ei esiinny, mutta 900 metristä Vilho nousee reiluun 1200 metriin rinteelle ja nauttii hiljaisuudesta. Hän kapuaa ylös ilman polkuja, ns. vapaassa maastossa. Sitä ei yleensä voi alpeilla tehdä, koska vapaassa maastossa ei edes pysty kulkemaan profiilin takia. Vaikeaa se on täälläkin, mutta mahdollista.
Aikanaan Vilho miltei törmää pariin kauriiseen ja näkee paljon alueella riistaruokintapaikkoja - tietysti talvea varten, sillä nythän täällä on loputtomasti muonaa maastossa.
Täällä on paljon hienoja vesiputouksia ja puroja, valokuvia tulee napsittua paljon.
Vilho laskeutuu alueen metsätieltä lopulta vapaassa maastossa ja päätyy melkoiseen jyrkänteeseen muutamankin kerran, pari kertaa vesiputouksen lähellä. Onneksi skenaarioita ei tule videoitua, sillä Annikki saisi sätkyn tästä vapaaasta pudotuksesta.
Laskeutuminen kestää ja kestää ja lopulta Vilho on jyrkänteellä, joka on upean, vihreän heinän peitossa, ennemmin vihreä kasvillisuus muistuttaa leveää ja pitkää ruohoa, mutta melko liukasta se on ja tarkkaana Viltsu saa olla laskeutuessaan.
Retken tähtihetki on se, että alapuolella komeasarvinen saksanhirvi on syömässä ja valitettavasti se pelästyy Vilhoa. Vilho on kateellinen näille eläimille niiden kyvystä liikkua jyrkässä maastossa ja ihailee niitä yli kaiken. Niin helppoa on hirven kadota maisemaan, muutamalla loikalla järkyttävän jyrkässä maastossa.
Edessä on paluu Saksaan ja asunnolle. Vilho pistäytyy Itävallassa kaupoilla, poimii pakastepizzan ja pari viiniä ja jatkaa illan pimetessä kotiinsa. Naapurikylän pellolla on kauriita ja hiirihaukat ovat todella aktiivisia, vaanivat latojen katolla ja tolpissa. Kurkia kulkee Halblechin kylää ennen pellolla, tuulihaukka lentää kaunista auringonlaskua vasten. Yö on viileä, oikeammin kylmä, asteet putoavat kahdeksaan. Viho vilhoilee pitkälle aamuyöhön levyjänsä kuunnellen ja naputellen tietokoneellaan, kaikkiaan omana itsenään.
Vilho pysäköi kylän takaa löytyvälle levikkeelle ja ylittää tien ja pääsee pian Lechin varteen. Tien toisella puolen on piskuinen levike polun alussa - ja kuinka ollakaan, siihen on pysäköity Italian rekisterissä oleva auto.
Jokivarsi on hieno lintujen suhteen ja keli kääntyy kesäiseksi.Vilho marssii pelkässä t-paidassa ja katselee vaaleakivistä jokipohjaa, joka levittyy puskien takana. Vettä ei ole nyt paljon, mutta täällä oln käynyt selväksi se, että sadepäivän aikana virta muuttuu jo huomattavasti vuolaammaksi.
Tänään kunnon retkeilyä ei esiinny, mutta 900 metristä Vilho nousee reiluun 1200 metriin rinteelle ja nauttii hiljaisuudesta. Hän kapuaa ylös ilman polkuja, ns. vapaassa maastossa. Sitä ei yleensä voi alpeilla tehdä, koska vapaassa maastossa ei edes pysty kulkemaan profiilin takia. Vaikeaa se on täälläkin, mutta mahdollista.
Aikanaan Vilho miltei törmää pariin kauriiseen ja näkee paljon alueella riistaruokintapaikkoja - tietysti talvea varten, sillä nythän täällä on loputtomasti muonaa maastossa.
Täällä on paljon hienoja vesiputouksia ja puroja, valokuvia tulee napsittua paljon.
Vilho laskeutuu alueen metsätieltä lopulta vapaassa maastossa ja päätyy melkoiseen jyrkänteeseen muutamankin kerran, pari kertaa vesiputouksen lähellä. Onneksi skenaarioita ei tule videoitua, sillä Annikki saisi sätkyn tästä vapaaasta pudotuksesta.
Laskeutuminen kestää ja kestää ja lopulta Vilho on jyrkänteellä, joka on upean, vihreän heinän peitossa, ennemmin vihreä kasvillisuus muistuttaa leveää ja pitkää ruohoa, mutta melko liukasta se on ja tarkkaana Viltsu saa olla laskeutuessaan.
Franz Marc: Tirol
Edessä on paluu Saksaan ja asunnolle. Vilho pistäytyy Itävallassa kaupoilla, poimii pakastepizzan ja pari viiniä ja jatkaa illan pimetessä kotiinsa. Naapurikylän pellolla on kauriita ja hiirihaukat ovat todella aktiivisia, vaanivat latojen katolla ja tolpissa. Kurkia kulkee Halblechin kylää ennen pellolla, tuulihaukka lentää kaunista auringonlaskua vasten. Yö on viileä, oikeammin kylmä, asteet putoavat kahdeksaan. Viho vilhoilee pitkälle aamuyöhön levyjänsä kuunnellen ja naputellen tietokoneellaan, kaikkiaan omana itsenään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)