22. Tyhjässä kylässä ja paljaana pihalla

Päivän matka-aherrusten ja majoittumisen palkkiona Susivuoret syövät patonkia ja juovat lasilliset. Pieni ateria mennään syömään pihaan ja nyt ollaan aidosti landella, sillä talon takana liikkuu lampaita.

Leivän syötyään Vilho haluaa kävelylle ja Annikki pomppii mukaan hoidettuaan muutamat sähköpostihommat.

Kylällä ei liiku ketään. Torrejón el Rubio voi olla vireäkin paikka, mutta iltapäivällä lokakuussa kaikki paikat ovat kiinni, eikä kirkollakaan näy ristin sielua. Kauppa, pari baaria ja ravintolat ovat kaikki kiinni, ainostaan päätien varressa oleva kuppila on auki ja siellä istuu yksi perhe terassilla. Kylähän on pienine kujineen mukava ja pohjakaavaltaan ja hengeltään keskiaikainen, vaikka mitään selvästi vanhempaa rakennusta joukosta erotukaan.

Vilho soittelee helteisestä kylästä vanhalle Äidilleen ja on mielissään siitä, että vanhuksilla asiat ovat kunnossa.

 

Vipinää Torrejón el Rubion keskustassa iltapäivällä.

Asunnolle palattuaan Susivuoret istuvat vain pihalla. Helle on nyt tässä ja siitä otetaan ilo irti. Vilho kaivaa shortsit esille ja peräti hihattoman juoksupaitansa. Nyt ollaan ihan koko rahalla tyylittömiä, ajattelivat lampaat sitten mitä tahansa.

Kun isäntäväkikin äkkää sen, että Susivuoret viihtyvät pihalla, talveksi sivuun vietyjä puutarhakalusteita kaivetaan esille. Lämpötila on reilut parikymmentä, joka tapauksessa pihalla tarkenee siihen malliin, että Vilhokin on paljain jaloin.

 

Näkymää takapihalta, Susivuorten asunto, Torrejón el Rubio

Ukkosrintama jauhaa jyrinöitään aika lähellä luonnonpuiston yllä ja pariskuntamme seuraa säärintaman kehittymistä lähtövalmiina. Ukkospilvi kuitenkin hajoaa Torrejón el Rubion päälle kavutessaan ja vasta 1930 kun aurinko alkaa laskea, on aika painella asuntoon sisälle.