1.2 Uusi Vilhomobiili suunnataan vanhoille poluille

Lento sujuu mainiosti, mutta Vilho tunnistaa suuren väsymyksen hiipivän päälleen. Hän jaksaa kuitenkin operoida edelleen ihan uskottavasti.

Tutun vuokraamon tiskillä on väkeä valtavasti, mutta platinum-jonossa on vain onneksi kolme. Autoasiat hoituvatkin loppujen lopuksi hyvin nopeasti.

Muutama päivä aiemmin töissä, poikettiin lounaan päälle ulko-ovelle hetkeksi kahvia maistelemaan. Vilho jutteli vanhemmalle kolleegalleen autoista ja siitä, miten vuosi sitten lomalla hallissa vastassa oli Ford Fiesta. Juttuhan on niin, että Fiestassa ei ole mitään vikaa, mutta sellainen Vilholla oli juuri 7 viikkoa ja auto on muutenkin tuttu. Vilho muistelee kaiholla takavuosien yllätyksiä, kun vuokrafirma on muistanut kanta-asiakasta ilmaisella upgradeauksella. Erilainen auto on plussaa, vaikka ei Corsissa ja Fiestoissa mitään moittimista ole. Työpaikan ovella katsotaan Miniä ja Vilho kertoo, miten kolme kohdalle tullutta Miniä ovat aina olleet yhtä juhlaa ja auton näkemisestä tulee aina hyvälle tuulelle.

Ja nyt Münchenissä sympaattinen tyttö autovuokraamon tiskillä ehdottaa Vilholle Miniä. Voitte arvata vastauksen.

Autonavaimien saaminen ja ajoneuvon paikantaminen on reissun alkumetrien keskeinen tapahtuma.

Videot, tekstit ja muistikuvat varmistavat sen, että autolle päästyään Vilho rentoutuu jotenkin ensimmäistä kertaa ja toimii aivan kuin täydellinen höpönassu. Kaikki asiat tehdään toki systemaattisesti, mutta kaksi kertaa. On oikeastaan väärin sanoa, että Vilho rentoutuu, sillä todellisuudessa Susivuori on ollut lentokoneessakin rento, mutta autotallissa ollaan oikeasti sen viimeisen hypertarkan seulan edessä: Onko auto niin ehjä, kuin paperit sanovat? Löytyykö siitä naarmuja, lommoja tai kiveniskemiä tahi muita vikoja ja puutteita, joita ei ole listattu?

Auton saaminen on suuri helpotus, mutta ajoneuvon tarkastaminen on ensimmäinen päivän tehtävistä, johon ei kukaan ole sanellut aikataulua. Se vie sitten aikansa.

Vilho kuvaa puhelimella, videolla ja kameralla auton. Tekee muistiinpanot kilometreistä ja varaa vesipullon, leivät, navigaattorin, puhelimen, muistiinpanovälineet, aurinkolasit, videokameran, videokameran jalustan, maskottijäniksen ja vuokratallin portin magneettikortin valmiiksi.

Missä ihmeessä on se magneettikortti ulkoporttia varten? Se ei ole muovitaskussa vuokrapapereiden kanssa, se ei ole repussa, ei housuntaskussa ei auton pullolokeroissa, eikä pusakassa. Mihin helvettiin Vilho sen pisti turvaan? Tallissa on sellaiset 25 astetta lämmin, vaikka seinät ovat auki ja kerros on korkealla.  Susivuori pyyhkii hikeä ja avaa taas oven.

Ovikortti on laitettu lompakkoon turvaan, luotto-ja ajokortin kanssa tiskillä, ettei se taittuisi tai katoaisi. Vilho asettaa sen nyt nätisti keskikonsoliin saataville ja käynnistää auton. Vilho on a) loman tarpeessa ja b) oma itsensä.

Päästäkää Vilho ja Mini jo Baijerin teille, päästäkää!

 

Vilhomobiili, uusin malli

Taivas varjele.com eli esitellään nyt Vilhon matkaseurakin

Lähestulkoon kaikilla kunnon ihmisillä on kaksoisolento. Meitä on kutsuttu aikojen saatossa doppelgängereiksi, varjoiksi ja enkeleiksi. Voisi todeta, että rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Itse pidän tuosta enkeli-nimityksestä, koska kaikessa ylevyydessäänkin se on todella osuva. Olen siis Vilhon enkeli. Meidän enkeleiden nimi yleensä rimmaa jotenkin tuon seuralaisen kanssa, minun nimeni on Pölhö.

Henkilökohtaisen näkemykseni mukaan Vilho ei selviäisi millään arjesta ilman meikäläisen valvontaa ja apua, saatikka sitten oikeista seikkailuista. Vilho on toki kova nysväämään ja aika tarkka kaveri, mutta minä olen kuitenkin ammattilainen näissä suojeluhommissa.

Sen myönnän avoimesti, että tykkään kyllä vähän skabata Vilhon kanssa, sillä Viltsu osaa olla välillä aika ärsyttävä partiopoika ja rasittava mallioppilas. Kyllä minäkin osaan ja kun kerta samoja polkuja pitää mennä, niin pieni kilpailu vaan parantaa molempien suoritusta.

Juuri noinhan ne UEFA:n premioimat jalkapalloilijatkin sanoivat juuri eilen telkkarissa -  tai oikeastaan se oli vain CR7, koska se toinen vain haroi partaansa. Me ollaan Vilhon kanssa kuin Messi ja Ronaldo, sparrataan koko ajan toisiamme yhä parempiin saavutuksiin. Voi olla että mä oon tässä se Messi, mutta mulla on saman verran charmia kuin Ronaldolla.

No, sen pystin voitti joku hollantilainen vanhouten mutta se onkin joku puolustaja ja mitäs järkeä siinä on? Me huippuhyökkääjät ollaan luotu parrasvaloihin ja mehän ne pelit kuitenkin ratkaistaan.

Taisin vähän eksyä aiheesta mutta tosiaan, pienessä skabahengessä lähdin sitten ulkomaille Vilhon kanssa. Vilho heräsi viideltä, minä pistin paremmaksi ja heräsin kuudelta. No, tuli nukuttua varttia vaille seitsemään mutta sen parempi. Vähän piti kiirettä ja otin lopulta tolpalta taksin (75 €). Hienosti ehdittiin ja vaikka kone oli Vantaalla muuten lähtövalmiina, älysivät odottaa, kun minä vielä puutuin.

Paljon auttoi priorisoitu turvatarkastus ja lounge-palvelu (67 €).  - Mua sitten ärsyttää nää tekstiin tunkevat euromäärät, mutta ne ovat meidän firman (Angel.com) formaattihuttua. Tää läpinäkyvyys on näitä nykyajan hössötyksistä. Aika sama mulle, etenkin kun lopulta veronmaksajat maksaa tän kaiken, mutta niin on ollut aikojen alusta ja varmaan niin on aika lähelle loppuun asti. Ainakin rahojen loppuun.

***

Ensimmäisessä luokassa siinä Vilhon vaimon valitsemassa koneessa oli kymmenen tyhjää jakkarariviä, joten sovittiin sitten sellainen ykköspenkki Finnairin© kanssa (763,40 €). Oli siellä lisäksi yksi äijä, joku toimitusjohtaja tai joku sellainen, jonka enkeli oli taatusti viemässä fattaan kultahampaitaan. Ihme sika.

Mulla oli kuitenkin lämmin tunne siitä, että Vilho istui turvallisesti paikallaan 11A. Ihmisen perään katsominen on joskus raskasta, mutta hei! tätä on mun duuni. Tässä mä pistän itseni likoon.

Tässä joo, ja myös samppanjassa, sillä sehän kuuluu lipun hintaan. Sitä paitsi voin rentoutua pikkusen, koska koneessa ollaan ja tuskin se Vilho siihen ilmaiseen aplarimehuun tukehtuu. Sitä paitsi minähän voitin selkeästi sen aamuisen aikataulukilpailun. Hoituu nää hommat kuitenkin vähän vähemmälläkin, kaveri.

Jestas täällä muuten toimii palvelu ja ruokakin on mainiota.  Pyöreäkasvoinen lentoemäntä virittää täydellisen tekohymyn ja koko homma menee ihan kympillä. Toi kaarina on taatusti Jyväskylästä: Joo, otan vielä pullollisen, kiitos.

Eikä toi toimari edes tilaa mitään, ihme sika.

1.1 Pitkä, kuuma kesä - eli miten Vilho odottaa kesälomaa koko kesän

Elokuu on aivan loppumaisillaan mutta kesä ei Suomessa tunnu päättyvän. Päivät ovat kostean kuumia ja vasta yöllä Vilhon ja Annikin asuntoon puhaltelee viileämpi ilmavirtaus avonaiselta parvekkeelta tai Vilhon huoneen ikkunasta. Kesän loputtomuus on sinänsä mukavaa mutta matkailijalle se aiheuttaa omia haasteitaan, kun samalla pitää jo varautua syyssäihin ja silti päälle puskee hellettä.

Kuten nykyisin joka syksy, lähtee Vilho nytkin Müncheniin ja sieltä pikavauhtia Alpeille, Itävaltaan.

Vilhon kesä on loppumaton olivat säät minkälaiset tahansa, sillä kesäkuukaudet vietetään työpaikalla. Kaikki ympäriltä lähtevät kesälomalle jossain vaiheessa ja aivan valtaosa myös ehtii palata lomiltaan, eikä Vilhon syksyinen loma tunnu lähestyvän lainkaan.  Vilho laskee päiviä, seuraa iltojen pimenemistä ja muita syksyn merkkejä. Hän kaupuaa kuuliaisesta joka aamu pyöränsä selkään ja ajaa taas töihin. Väsyneet ja toisinaan hermostuneet ihmiset katoavat viereltä lomalleen ja palaavat hyväntuulisina ja rauhallisina. Kerta toisensa jälkeen Vilho kertoo aamulla kahvinkeitintä virittäessään, että ei, Vilho ei ole ollut lomalla, eikä ole vielä hetkeen. Vilho on aina paikalla ja Vilho on paikalla vielä silloinkin, kun kokouksia perutaan koska kukaan muu kuin Vilho ei ole enää tai vielä paikalla.

Elokuussa Susivuori juoksee kolme marathonia. Samaan aikaan työpaikalla syksyn tuulet puhaltelevat ja lomalla virkistyneet ihmiset alkavat käynnistää projekteja levänneen ihmisen innolla ja tohinalla. Vilhon kalenteri täyttyy kokouksista, päivämääristä ja aikarajoista. Jaloissa tuntuu pientä raukeaa jäykkyyttä juoksemisista ja päässä suhinaa työelämän tuotantovaatimuksista.

Pari viikkoa Vilho seurustelee matkalaukkunsa kanssa, kokoaa äärimmilleen hierottuja varustekokonaisuuksiaan ja tuskailee laukkunsa täyttymistä. Kiipeily- ja maastovarusteet vievät tilaa, vaikka eivät painakaan paljon; On reppua ja rukkasta, selviytymispakkausta, pipoa, paitaa ja piuhoja.

Muista tarvikkeista Vilholta löytyy muutama suodatinpussi, astainpesukoneen pesuainetta hätävaraksi. On kuminauhoja, karttoja ja pari arkkia leivinpaperia (jota usein ei asunnoista löydy). Suolaa ja pippuria  on annospusseissa ja kaikenlaista taloustarviketta muovipusseista linkkuveitseen. Kaikki kamerat ja muu optiikka on putsattu, muistikortteja on varattu ja varmuuskopiota tehty. Tietokone on päivitetty, sekin on varmuuskopioitu, näyttö putsattu sekä salasanoja on kerrattu.

Sitten yhtenä aamuna, aivan kuin varkain viideltä, soi Vilhon herätyskello ensimmäistä lomaherätystä. Ulkona on mustaa ja vettä sataa iloisesti.

Susivuori kokoaa tavaransa ja lähtee kentälle sateenvarjon suojassa. Aamukuuden jälkeen Vilho on jo perillä ja kentällä on hyvin aikaa orientoitua matkaan, napata muutama pokémon. Vilho syö kolmioleivän, täyttää vesipullonsa ja painelee koneeseen kellon tullessa 0730.

Taivaalla erikoinen suomalainen lämmin sadepäivä muuttuu tutuksi kirkkaudeksi vasta pumpulipilvien päällä. Helsingistä, rannikosta tai Virosta ei näy tuumaakaan vetisen pilvipeitteen takia. Vasta Puolan rannikolla näkyy tuttua jokisuuta ja hiekkarantaa Itämeren reunana.

Loputtoman kesän jälkeen Vilho on selvinnyt lomansa ensimmäisen päivän kolmesta ensimmäisestä haasteesta: Heräämisestä, kentälle ja koneeseen pääsemisestä. Siirtyminen jää Finnairin haltuun. Kaksi seuraavaa päähaastetta ovat auton saaminen ja asuntoon pääseminen. Pikkujuttuja, jotka pitää kuitenkin onnistua aikarajoissa. Vihkojen, aikataulujen ja muistilappujen kanssa asioita hierova Vilho pyrkii pelaamaan onnistumiselle maalipaikkaa ajattelemalla asioita etukäteen eri tulokulmista. Näpertelijä-Vilho on pyrkinyt minimoimaan vaaranpaikkoja ja antamaan onnelle parhaat mahdollisuudet.

Nyt lähdetään laskeutumaan Saksan viljapeltojen yllä, lentoaikaa on vielä 30 minuuttia kaikkiaan. Vilho on väsynyt, mutta väsymystä vahvempaa on hiljainen, suomalainen onnellisuus ja sinitaivastakin syvempi kiitollisuus tästä mahdollisuudesta onneen.

1.0 Susivuoren syksyiset vuoriseikkailut eli Vilho Itävallan Alpeilla

Elokuun viimeisistä päivistä alkaen Vilho viettää pari viikkoa Itävallan Alpeilla, Zugspitzen ja Saksan tuntumassa.

Annikki liittyy seuraan toiseksi viikoksi ja niinpä Vilholla on ensin yksi asunto Lermoosissa ja sitten Annikin kanssa Ehrwaldissa.

Alppiloma on Susivuorten uusimuotoinen "Lapinretki". Lapista on siirrytty Alpeille, mutta ajankohta, kesäloman ensipätkä syyskuun alussa, on säilynyt.

Vilho lähtee Alpeille nyt viidettä vuotta peräkkäin. Suunniteltu matka on kaikista pisin, sillä siihen on varattu kaksi viikkoa.

Kesä on ollut Suomessa lämmin, poikkeuksellisen helteinen ja muutamaa tulvasadetta lukuun ottamatta vähäsateinen. Euroopassa on ollut hyvin kuuma ja kuuma on Itävallassakin. Vuoriston korkeus kuitenkin tasoittaa lämpötiloja ja toisin kuin nyky-Suomessa, helteet tuovat Alpeilla herkästi ukkosia ja sää vaihtuu edelleen nopeasti ja radikaalisti.

 

Zugspitze Itävallasta, Lermoos.