PURJEHDUS BYSANTTIIN - William Butler Yeats, 1927
I
Se ei ole vanhojen maa, nuoret
Toistensa sylissä, linnut puissa
- nuo kuolevat sukupolvet - heidän laulussaan ovat
Lohikosket, makrillia kuhisevat meret,
Kala, liha, riista, ylistäen kaiken kesää
Kaikki siitetty, syntynyt, ja kuoleva.
Kiinnijääneinä tuohon tunteiden musiikkiin lyövät he kaikki laimin
Vanhenemattoman viisauden monumentit.
II
Vanhentunut mies on vain mitätön juttu,
Tahrainen takki kepin nenässä, ellei sitten
Sielu taputa käsiään ja laula, laula kovempaa
Jokaisesta tahrasta kuolevaisessa puvussaan,
Eikä ole lauluun koulua, vaan tutkimista
Oman loiston monumenttien;
Ja siksi olen purjehtinut merien poikki ja tullut
Bysantin pyhään kaupunkiin.
III
Oi viisaat jotka seisotte Jumalan pyhässä tulessa
Kuin kultaisessa seinämosaiikissa,
Tulkaa pyhästä tulesta, hyrränä pyörteestä,
Ja olkaa sieluni mestarilaulajat.
Kuluttakaa sydämeni pois; tuo halussa riutunut
Ja kuolevaan eläimeen kiinnittynyt
Ei se tiedä mikä se on; ja kootkaa minut
Ikuisuuden suunnitelmaan.
IV
Luonnosta kerran päästyäni en koskaan ota
Kehollista muotoani mistään luonnollisesta,
Vaan muodon sellaisen kuin kreikkalainen kultaseppä tekee
Taotusta kullasta ja lehtikullasta
Pitääkseen unisen keisarin hereillä;
Tai asetun kultaiselle oksalle laulamaan
Bysantin herroille ja naisille
Siitä mikä on mennyttä, ohikulkevaa, tai tulossa.
William Butler Yeats: Sailing To Byzantium (1927)
Loppusoinnuton suomennos ©2012 Vilho Susivuori
