18. Asunnolla Méridassa: Kauppareissu ja kolme parveketta

Annikin paistamat lihapyörykät alkavat olla Espanjassa klassikko, sillä kauppojen lihahyllyistä saa hemmetin hyviä jauhelihapyöryköitä siinä missä muitakin raakoja lihoja. Keittiössä suhisee tuokion ja sitten päästään pöytään. Salaatin ja pyöryköiden lisäksi on tarjolla pistoa, joka tuntuu olevan Susivuorten uusi suosikki.

Vilho alkaa ramaista maittavan albóndigas-aterian jälkeen ja toden totta, sohvalla on pian täydessä unessa oleva Susivuori.

***

 

Vilho heräilee tunnin päästä rapistelemaan kahvinkeitintä. Kahvin kanssa tarjolla on Gijonin Turronia, rasvaista ja makeaa mantelimassaherkkua. Susivuoret päättävät hypätä autoonsa ja lähteä hyvän sään aikana joen yli suureen Mercadonaan hakemaan viikonlopun elintarvikkeita.

Kaupassa Vilho tarkkailee paikallisia. Näillä kulmilla väki vaikuttaa rauhallisemmalta kuin ehkä keskimäärin Espanjassa: Porukka on rentoa ja ihmiset vaikuttavat tyytyväiseltä. Kaupassa ei käydä hampaat irvessä, vaan porukka tuntuu tyytyväiseltä. Niin pitäisikin, sillä arjessa ja viikonlopussa ihmisen elämään vaikuttaa huikeasti ruuan ja juoman suoma riemu. Tässäkin kaupassa on sellainen valikoima laatua ja herkkuja sekä hyviä raaka-aineita, että aterioista saa ilman suuria ponnistelua melkoisia juttuja aikaiseksi. Vilhomobiili on lastattua ja palataan kämpille, taitaa vihmoa jopa pikkuisen sadetta.

***

Asunnossa on pari makuuhuonetta, kunnollinen keittiö ja asiallinen olohuone. Parvekkeita on kolme, sillä keittiöstä pääsee omalle, osittain seinien sulkemalle parvekkeelle, jonne saa pyykit kuivumaan. Annikki nimittää parvekkeen kodinhoitoparvekkeeksi, sillä sellainen se tosiaan on. Säleikön suojassa voidaan kuivata pyykit, säilyttää siivousvälineitä ja tuulettaa vaatteita. 

Myös olohuoneesta päästään parvekkeelle, se antaa pikkukadulle ja puistoon ja tuo on juurikin se paikka, minne Vilho painelee olutpullonsa kanssa. 

Erikoisin parvekkeista on kuitenkin aidattu sisäpiha, joka kuitenkin on siis ihan normaalissa kerrostalossa. Ykköskerroksen (suomalainen kakkonen) huoneistoilla on talon sisäpihalla reilu laatoitettu terassi. Susivuorten huushollissa pihalla on suuria viherkasveja, kuuden hengen pihakalusteet ja kasveja varten kasteluletku. Neliöitä sisäpihalla on varmaan 15 ja paikkahan on taatusti tarkoitettu grillaamiseen ja piharuokailuun. Sisäpihalla ei pahemmin tuule edes näin "talvella" ja kesällä paikka voi olla varjoinen ja viileä. Isäntä on pistänyt valkoisen kattopurjeen ruokailuryhmän ylle ja siinä on taatusti ideaa. 

Vaikka Vilho on enemmän etanolimiehiä, niin iltasella hän paneutuu Annikin toiveesta kaasulämmitykseen, sillä auringonlaskun jälkeen asunnolla on hieman viileää. Onneksi Susivuori on hieman perillä näistä merkillistä kaasuboileri-digitaaliohjain -kokonaisuuksista. 

Vilho saa lämmityksen lopulta käsiohjaukselle, mutta boilerista ei kuulu mitään – kaasuboilerit ovat miltei aina keittiössä ja liekin leimahduksen vesipadan alla kuulee kyllä, kun systeemi alkaa puskea vettä kuumaksi. Ohjain-keyboardin näppäily ei kuitenkaan tunnu tepsivän, joten Susivuori painelee ajankulukseen tuijottamaan boilerin valkoista runkoa keittiöön.

Säätimien tuntumassa lukee selvällä espanjalla, että talvella asetuskiekko pitää vääntää aurinko-symbolista johonkin lukemaan välillä 1-5, jotta vesikierto käynnistyy. Vilho kiskaisee kiekon kolmoseen ja todella nopeasti huushollin patterit ovat kuumana.  Isännän antamat ohjeet Annikille olivat hyviä, mutta koskivat vain näppäimistöä. 

Kaasua, komissaario Susivuori.