5. Yleisjuttua Montenegrosta

 Tällä kertaa mennään Vauhdittomissa vaelluksissa niin, että reissun jälkeen vielä muutama temaattinen tarina Montenegron reissusta.

Montenegro on pieni maa, porukkaa on vain sellaiset 621 000 eikä aluekaan ole valtava. Montenegro oli Serbia-Montenegron rantakaistale, ja kun valtiot erosivat lopulta parikymmentä vuotta sitten, Serbiasta tuli sisämaavaltio. 

Montenegro on ortodoksinen maa, kuten Serbiakin. Lisäksi on muslimiväestöä, jotka ovat etupäässä albaneita. Kirjoitus tapahtuu latinalaisilla kirjaimilla, mutta serbivähemmistöäkin on liki 30 %, joten myös kyrillisiä kirjaimia näkee. 

Montenegron yksi päätuote on matkailu eli siis turismi. Rannat ovat erinomaisia ja luontokin on kiinnostava lukuisine kasvi/eläinlajineen.

Montenegrossa käytetään euroa, mutta se ei kuulu unioniin (EU), eikä edes rahaliittoon. Tämä on aika merkillinen kytkös, mutta näin mennään.

Yksi keskeinen piirre maassa on se, että se on venäläisten suosima matkailukohde ja osittain myös sellainen eläke- ja asumismaa, kuten Espanja on briteille ja suomalaisille. Toisin sanoen rannat vilisevät ukrainalaisia ja venäläisiä, samoin näillä on kiinteistöomaisuutta ja tietysti myös vuokrattavia loma-asuntoja. 

Kriittinen ja vähän ilkeä kommentti Montenegrosta voisi olla se, että hiukan siellä mellastetaan ilman suurempia pelisääntöjä. Kierrätys on alkeellista tai olematonta, veroja maksellaan ilmeisesti aika vähän ja rantoja rakennetaan mielipuolisesti ryöstöviljellen. Monessa paikassa rantojen läheisyyden rakentamisessa ei ole mitään suunnitelmaa tai systeemiä, vaan rantavyöhyke on täynnä erilaisia, erikokoisia ja erilaisessa vaiheessa olevia taloja miten sattuu.  Keskeneräisten rakennusprojektien määrä on huikea, näitä uusioraunioita on ihan vähän väliä ja osa niistä on suuriakin betonirakenteita.

Toinen kielteinen heitto mellastamisesta on se, että maassa mellastavat "naapurit": turisteja tulee kaikkialta, mutta tietysti sisämaasta saapuvat Serbit ja suurina laumana tietysti jo mainitut venäläiset ja ukrainalaiset. Maassa on turistille suotuisa hinta-laatusuhde ja monelle pohjoisen ihmiselle vielä jäljellä eksotiikkaa ja erilaisuutta Mallorcan ja Kreetan vaihtoehtona. Ja turismista otetaan kyllä kaikki ilo irti meren tuntumassa.

Sisämaassa on ns. oikeaa asutusta ja siellä kaavoitus ja kylien kunto on toisenlaista, koska ihmiset asuvat siellä oikeasti. Rantavyöhykkeellä ei aina ole ollut kyliä tai sitten ne ovat kadonneet grynderimyllyyn.

Pääasiassa pian rannan jälkeen tässä maassa alkavat aika karut ja tylyt vuoret ja siten suuri osa maan pinta-alasta on asumatonta ja myös elinkelvotonta ihmiselle. Vuoret ovat kyllä komeita, mutta niiden virkistyskäyttö on vaikeaa reittien puuttuessa. Kasvillisuuden peittämää aluetta hallitsee välimerellinen macchia (makija paikallisella kielellä), yleensä läpipääsemätön pensaisto, joka näyttää suomalaisen silmään katajiston peittämältä preerialta kukkuloineen.

Silti monessa mielessä Montenegro on sellainen löytämätön helmi matkailukohteena. Historialliset vanhat kaupungit Kotorissa ja Budvassa ovat esimerkiksi aivan Dubrovnikin veroisia, mutta yhä hyvin tuntemattomia paikkoja.

4. Kielimuurilla kikkailemassa

 Kylttien, mainosten ja tuoteselosteiden maailmassa Vilho on todellisessa balkanilaisessa kielikylvyssä.  Taskussa on ikivanha venäjän alkeisoppi ja sen jälkeen miljoona kilometriä matkailua ja kaikenlaisia kieliä. Näitähän Euroopassa riittää.

Balkanilla on oma kirjonsa kielistä ja niiden päällä on nationalistis-poliittinen glaseeraus joka estää kaiken mahdollisen vertailun tai arvioinnin.

Ulkopuolisen silmin näillä kulmilla puhutaan kahta kieltä: albaaniaa ja serbokroatiaa. Albania on oma lukunsa, eikä se ollut osana Jugoslaviaa. Mutta Slovenia, Serbia, Kroatia, Bosnia, Hertsegovina ja Montenegro käyttivät samaa kieltä, joka sittemmin sotien kautta jaetttiin kansallisiksi kieliksi ainakin jos käyttäjiltä kysytään. Mene ja tiedä – varmaan eroja on, tietäväthän sen jo savolaiset ja hämäläisetkin.

Vilhoa kuitenkin hämmentää kaiken reissaamisen jälkeen se, että serbiasta ymmärtää niinkin paljon. Puhekieleen ei ole paljon asiaa, mutta kyltit ja pakkaukset avautuvat kyllä sivistyksen ja venäjän avulla. Kielioppi on samaa kuin ryssällä, se tekee kaikesta melko helppoa. Montenegrossa käytetään tutusti latinalaista kirjaimia (latinica), mutta Vilho tavaa hitaasti myös kyrillisiä aakkosia. 

Mutta niin ei näy loppua tietämättömyydelle, taidottomuulle tai muukalaisuudelle. "Aina minä olen vieraana sinun pihoillasi, eksyneenä sinun kaduillasi ja muukalaisena kaupungissasi. Vierasta on kieli, outoja ovat tavat, mutta tuttua on lopuoton näkemisen nälkä ja halu päästä seuraavan vuoren taa."

3. Toisena päivänä kaupassa

 Susivuoret käyvät kaupassa Budvassa. Autolla.On torstai, eivätkä he tee oikeastaan mitään.

Illalla Vilho keittää pastaa. Pää on täynnä ajatuksia, näkemyksiä ja mietteitä, mutta tuntuu, ettei ole aikaa tai malttia jakaa niitä tekstissä tai somessa. Telkkarissa näkyy sekä Eurooppa Ligaa että Conference Ligaa. Juodaan viiniä. puhutaan asioita. Puhutaan liikaa ja juodaan liikaa viiniä. 

Ympärillä on musta Balkanin yö ja lähellä ikuinen meri.

2. Asunnolle Budvan luo

 Pivatin lentokenttä on pieni ja kuviot siellä ovat pieniä. Suurta saksalaista autovuorkaamoa pyörittelee yksi mies, joka saapuu sopivasti tiskilleen.

Susivuoret saavat autonsa, mutta luottokorttien kanssa on ongelmia. Myöhemmin Vilho selvittää asiaa, eikä Montenegro ole estolistalla. Joka tapauksessa vuokraus sujuu hyvin ja jo kello 0900 aamusella Susivuoret ovat menossa Renaultillaan. Päällimmäinen tunne vuokraamosta ja siten myös maasta on se, että asiat järjestyvät täällä.

Sama meno jatkuu asunnolla. Isäntä on melkoinen velikulta, mutta täälläkin asiat ovat kunnossa. Kymmenen maissa Susivuoret ovat omillaan ja lähteävät viereiseen IDEA-supermarkettiin. 

Iltapäivän edetessä Vilho nukkuu sohvalla. Päivä on mega-pitkä. Herääminen 03 ja nukkumista lentokoneessa, sitten nukkumista sohvalla ja sitten ilta viinipullojen äärellä ja lisää nukkumista. 

Mutta Vilho on tyytyväinen. Ulkona on suloinen ilma, valoa ja lämmintä. On aivan sopivat olosuhteet olla ilman tavoitteita, päämääriä tahi aikataluja.

1. Mustasta yöstä mustalle vuorelle

 Muutaman tunnin nukuttuaan Vilho on kotinsa pihassa reppunsa ja matkalaukkunsa kanssa. Kello on 0334 ja on tasan 20 minuuttia siihen, kun bussi lentokentälle lähtee kauempaa. Annikki on jo lähtenyt kävelemään pysäkille aiemmin. Vilholla onkin jo kiire. Taivaalla on hyvin tähtiä, Otava ja Pohjantähti. Vilho tarkistaa vaistomaisesti pohjoisen suunnan tähdistä: Tuolla, edelleen paikallaan.

Matkalle on valmistauduttu asiallisesti, pakattu laukut ja siivottu asunto. On laskettu rahat, varattu käteistä, ladattu matkakorttia ja mietitty säätiloja. Mutta muuten retkellä lähdetään takki auki ja sen kummemmin tuntematta määränpäätä tai sen mahdollisia nähtävyyksiä.

Vilhon marssi pyskille kuvastaa täysin kuluneita viime viikkoja. Edelliseltä lomalta suoraan työmatkalle, sieltä heti maratonille ja sitten töihin rästejä purkamaan. Pari viikkoa tiukkaa työntekoa ja sitten maratonille taas. Sitten pakataan, siivotaan ja lopulta juostaan kenttäbussin pysäkille.

Näissä tilanteissa on oltava vain valmis, on saatettava asiat maaliin, tehtävä työt kuntoon, vaikka valmiiksi ei saisi. Sitten on vain lähdettävä ja toivottava että ovet on suljettu kunnolla, valot sammutettu ja ydinsota ei syty.

Lento on suora ja Vilho nukkuu aika paljon. Kone on suuri Boeing 737 ja siitä Vilho pitää.

Montenegro näkyy vasta sitten koneesta, kun kahden valkoisen pilvivyöhykkeen läpi päästään alemmaksi. Vuoret ovat jo lähellä, alhaalla on kumpuilevaa ja vehreää. Sitte näkyy kasteikkoalue järvineen ja rämemäisine jokisuistoineen.

Tivat. Lentokentällä on vain yksi kone, se on Susivuoria tuonut Boeing, joka pian lähtee takaisin Suomeen, jättäen kentän tyhjäksi.

Koneesta noustaan portaita pitkin suoraan kentälle, sitten kävellään pieneen terminaaliin passitarkastuksen kautta. Emme ole enää EU:ssa. Ulkona on lämmin, kosteahko mutta miellyttävä ilma. On utuista, myös tyyntä. Vuoret odottavat heti rannan tuntumassa pyöreinä kumpuina, joita peittää välimerellinen pensaisto. 

Susivuoret ovat taas ulkomailla, Vilho jo viidettä kertaa tänä vuonna.

Mustan vuoren salaisuus - Vilho Montenegrossa

 Lokakuussa Vilho pitää loput lomastaan. 

Matka vie Balkanille, Montenegroon. 

Nämä lyhyet tarinat ovat siltä retkeltä.