Suunta on pääasiassa koko päivän länteen ja ensin mennään kohti Ciudad Realia. Varsinainen kohde on kuitenkin pohjoisempi Guadalupe, joka on tunnettu luostaristaan ja Madonnan patsaan takia pieni kaupunki on muodostunut merkittäväksi pyhiinvaelluskohteeksi.
Vilho on yllättynyt siitä, että nytkin edessä on erittäin suoria teitä, jotka halkovat ensin viinipeltoja ja sitten pian taas oliivimaita ja välillä kuivaa preeriaa. Kymmenen-kahdenkymmenen kilometrin suora ei ole näinä matkapäivinä harvinainen ja tie viiltää halki lähinnä asumattoman maiseman, jossa kyliäkin on todella harvakseltaan.
Ciudad Real on ollut Vihon matkapapereissa koko ajan mukana, ihan senkin takia, että nyt matkan tarkoituksena on todellakin käydä edes lyhyesti muutamissa paikoissa, jotka muuten aina jäävät reittien sivuun tai ulkopuolelle. Läpiajeltuna Ciudad Realista ei jää paljon kerrottavaa, aika konstailematon kaupunki lakeuden ja muutamien vuorten keskellä.
Vilhon matkanopeus ei nouse korkeaksi, sillä asfaltti on jatkuvasti aika huonoa, eikä kaahailu kiinnosta, joten seikkailu etenee verrattain hitaasti.
Näillä seuduilla on jokia ja joet tuottavat myös embalse-järviä – joko luonnostaan tai ihmisen auttamana – joten kaiken tämän karun kuivuuden keskellä on yhtäkkiä järvimäisiä vesistöjä ja niiden tuomaa rehevyyttä.
Herrera del Duque on pikkukylä, joka kuitenkin on melkoinen keidas tällä matkalla, sillä kyliä reitille sattuu harvakseltaan. Susivuoret paikantavat pikkukaupan ja Annikki hakee patongin, chorizoa ja muutaman karamellin.
Maantie kun niin päättää, ei reitiltä löydy edes metsätietä, jonne voisi pysähtyä. Viimein Vilho bongaa sivutien ja eväät päästään syömään. Suomalaisen voi olla vaikea uskoa, mutta tältä pikitietlä ei todellakaan pääse sivuun, sivutielle tai penkalle, sillä levikkeitä ei ole ja Espanajassa tien kantit ovat korkeita ja pirun teräviä. Harvinaisella metsätiellä kevyttä aamiaista seuraa todella kevyt lounas, patonki täytteineen jaettuna sulassa sovussa. Totta puhuen Vilholle tämä sopii hyvin, sillä pian edessä on kolme päivää asunnolla ja kaloreita ehtii silloin keräämään.
Lopulta päästään Extremaduran alueelle La Manchan provinssista. Matkaa on taitettu pian pari päivää ja lopultakin saavutetaan matkan yksi pääkohde, Extremaduran aiemmin tutkimaton maakunta.
***
Muutaman vuoren laella liitelee korppikotkia, jotka ovat aina yhtä vaikuttavia siipiensä koon ja joukkovoiman takia. Kolmisenkymmentä liitelevää korppikotkaa herättää herkästi mielikuvan siitä, että askeleen pahasti livetessä kulkija pääsee hyvin pian massaruokailun kohteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti