Päivä on vielä melkoisen lämmin, joten Vilho aikoo huolellisesti vetelehtiä puutarhassa ja pakata rauhassan. Jossain mielensä sopukoissa Susivuori tietää sen tarkasti, että pihalla vetelehtiminen ei puoleen vuoteen juuri Suomessa onnistu, joten sitä ehkä kannattaa tehdä nyt, ennemmin kuin ajella pitkin koukeroisia teitä etsimässä elämyksiä kauempaa.
Sitä paitsi pihapiirikin lähivuorineen tuntuu tarjoavan hämmästyttävästi kaikenlaista esimerkiksi luonnon ystävälle. Yöllä seinällä näkyy gekkomaisia liskoja, lepakot lentelevät pihapiirissä ja kissan järjestävät omaa show'taan. Päivänvalolla lintutoiminta on todella vilkasta, ilmassa on toistuvasti haukkoja, kyyhkysiä, närhiä ja varisporukoita. Varpuset, sini- ja talitiaiset, rastaat ja taskut liikkuvat pihassa, juovat pihan altaasta ja laulavat usein iloisesti. Vilho vie mielellään pihatuolille pullollisen olutta ja nauttii luonnon näytöksestä, antaa tuulen havistaa läheisten laakeripuiden lehtiä.
***
Keski-Italiassa Umbriassa on kolme maanjäristystä illalla, Ne eivät ole mitään pieniä tärähdyksiä, mutta henkilöuhreilta on vältytty oikeastaan täysin, ihme kyllä. Muutamassa kylässä puolet taloista on mennyt asuinkelvottomaksi. Alkusyksyn aiempien järistysten tulokset Amatricessa ovat tuoreessa muistissa ja kansa on ollut alueella syystäkin peloissaan, kun uudet järistykset ovat käynnistyneet.
***
Marco Peroni saa tiukan soiton: kotiin on palattava heti ja tehtävä selvitys kaikesta nähdystä, lento on jo varattu. Susivuorten seikkailut, niihin liittyvät palkkamurhaajat ja kaksikon ainainen liittyminen maanjäristyksiin ja muinaishautoihin on herättänyt kansainvälisen tiedustelun lisäksi erittäin salaisen Paranormaalin Tutkinnan Osaston (S.I.P) huomion ja komissaario Montepulciano on saanut Roomassa uudet ohjeet. Siispä Peroninkin puhelin pärisee punaisena juuri kesken päivällisen. Peroni palaa jo torstaiaamuna Roomaan. Maanjäristysten jatkuessa halutaan pitää viranomaispuolenkin miehitys kunnossa ja lähempänä kriisialueita.
***
Vilho ja Annikkikin palaavat torstaina Suomeen. Koko päivä menee matkaillessa, ensin vuokra-autolla kentälle, sitten edessä on lento Berliiniin ja sieltä Helsinkiin yöksi. Vilho laskee ajaneensa pikku-Fiatilla 1750 kilometriä ja suuri on tyytyväisyys, kun auton voi palauttaa ehjänä – jälleen kerran.
Berliinissä Vilho juo lentoaseman pihassa pullo olutta ja katselee umpiharmaata taivasta. Kotona on luvassa samaa säätä, mutta vielä kylmempää. Alppien pohjoispuolella on siirrytty talveen, Sardiniassa oli lähinnä lempeän lämmin syksy. Nyt ajatukset pitää siirtää auringosta joulunodotukseen ja kaamokseen, hiljentyä pimeyteen illoiksi ja aktivoitua projekteihin päiviksi.
Vaikka Vilho toivoo, ettei maa kovin enää rakkassa Italiassa järisi, toisin käy. Sunnuntaina järistyksen keskus on tutussa Norciassa, jossa 1300-luvun katedraali menee maan tasalle. Siellä Susivuoret olivat tarkalleen kaksi vuotta sitten käymässä, Umbrian vuoriseudulla. Sardinia on kuitenkin paikka, jossa maa ei järise ja saaren aurinkoisia päiviä Susivuoret muistelevat hartaasti syksyn edetessä.
