Kylästä pääsee kiertoreitille, joka kulkee jonkinlaisissa vuorimaisemassa, mutta lähinnä kysymys on laidunmaista. Paperiohjeiden mukaan reitti pitäisi olla hyvin merkitty, mutta se asia on kyllä kovin suhteellista. Vilhon mukaan tuvalta löydetty karttaprintti soveltuisi parhaiten Afrikan tähteen.
Juttu on kuitenkin niin, että Vilho on todella mielissään pienestä kävelyretkestä ja sää on käsittämätön. Sinitaivas on särkymätön ja aurinko lämmittää kovasti, samalla kun ilma on vuoristoisen raikasta. T-paidassa mennään ja vaikka alkuosa reitistä menee maantien laidassa, niin tiehän on rauhallinen.
Ennen 90 asteen käännöstä laidunmaille, tulee tiellä vastaan pari melkoista maantierosvoa isolla avolava-Hiluxilla ja auto pysäytetään Susivuorten eteen. Käy mielessä montakin karua juttua, mutta autosta noussut mies onkin lempeä cowboy, joka kehottaa Susivuoret tien oikeaan laitaan, sillä toroja paimennetaan juuri kohta tien yli vaihtolaitumelle. Annikki kysyy kaverilta jopa karjarodun nimen.
Härkien kanssa ei ole mitään leikkimistä. Monet näistä usein kokomustista naudoista painavat pikkuauton verran ja sarvet niillä ovat hyvin puhuttelevat. Iso eläin liikkuu hämmästyttävän nopeasti niin päättäessään ja edeltävässä tuijotusvaiheessa päätetään se, kumpi lähtee luikkimaan.
Asiaa on toisteltu, mutta silti Vilho ihmettelee sitä, että edelleen korkeudessa 1700 metriä maasto on "vain" leppoisaa ylänköä valtavine härkineen ja loputtomine laitumineen. Näin kuitenkin on ja Susivuoret suuntaavat nyt varsinaiselle laitumelle portista. Päätoive koko ajan on se, että pääasiassa oltaisiin eri puolella aitaa torojen kanssa.
Matkalla nähdään pieni käärme, komea kettu, harhaillaan hieman ja kirotaan olemattomia reittimerkkejä. Eväät syödään viimeiseen asti.
Itse Piedra Aguda on kiviröykkiöinen harjanne ylänkölaidunten keskellä korkeudessa 1817 metriä. Siellä on GMS-masto, palovartijan koppi ja pari muuta antennia. Niin sanotulta huipulta näkee joka suuntaan ihan hienosti.
Piedra Agudalta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti