37. Teveren rantaan, Castel Sant'Angelo ja lisää simpukoita

 Sääennuste uhkailee sateella ja muulla kamalalla, mutta sää pysyy koko torstain hyvänä.

Susivuoret tekevät maltillisesti kävelyretken Pietarinkirkolle ja jatkavat siitä Castel Sant'Angelolle. Tovi menee myös Teveren rannalla, sillä noki- ja liejukanojen lisäksi alhaalla virrassa polskii jotain suurempaa. Aikansa seurattuaan Susivuoret ovat sitä mieltä, että välillä pinnalla käyvät eläimet ovat rämemajavia eli nutrioita. 

 

Castel Sant'Angelo ja Ponte Sant'Angelo

Kävelyretki on kohtuullinen ja sopii päivän maltilliseen ohjelmaan. Reissun lopuksi Vilho käy kaupassa. Tänäänkin jatketaan simpukoiden parissa. Vuorossa ovat jälleen kaupoissa yleiset valmiit mariscopakasteet, nyt niiden kanssa syödään frittejä. Ateria on sen verran tukeva, että sillä mennään pienee iltapalaan asti. Mutta kyllähän simpukat maistuvat.

Ennen auringonlaskua Vilho ja Annikki käyvät talonsa katolla, jossa on terassinomaisesti grilliä, pyykinkuivauspaikkaa ja ihan hienot näköalat joka suuntaan. 

Maltillista päivää täydennetään vielä pienellä kauppareissulla. Se tietää täällä nousua ja laskua sellaiset 30 metriä, joten sopiva iltajumppa on siis edessä.

Suunnitelmien tekeminen on vähän hankalaa, sillä osa museoista ja jopa kirkoista on kiinni, samoin paikkoihin pitää varata vuoroja ja aikoja saattaa olla heikosti saatavilla. Suunnitelmia kuitenkin tehdään ja valmistaudutaan loppuviikon tekemisiin.

36. Torstaina uutta starttia ja päiväkin alkaa kirkastua vähitellen.

 Aamusella Vilho käy suihkussa ja pesee hiuksensa. Italialainen pesureissu on aina tapahtuma, sillä kaikissa asunnoissa lämmin vesi loppuu pian ja pitkätukat ja muut turriaiset toivovat aina kovasti, että pää ei ole täynnä hoitoainetta eikä kainalot saippuassa, kun lämmin vesi alkaa hiipua. Suihku virkistää, se on varmaa.

Susivuoret ovat nukkuneet pitkään ja lähteävä uuteen päivään aloitushengessä. Vilho paistaa kananmunia ja juo kaksi espressoa Annikin ostamat kaksi kurkkua ovat erittäin painavia ja paksukuorisia, aika toisenlaisia kuin pelkkää vettä olevat vuorivillassa kasvatetut kotimaiset kurkut.

Ulkona on pilvistä, mutta toistaiseksi sade ei ole osunut kohdalle.

Vilho on keksinyt kulttuurisen yksityiskohdan kaupan maustehyllyllä, mutta Annikki ei jaksa keskittyä Vilhon havaintoon. Tähänkin asiaa pitää palata.

Telkkarissa näytetään eilisten CL-pelien maalit ja ennen kaikkea kuvia tulvimisesta siellä ja täällä, erityisesti etelässä, mutta myös Roomassa eilisen sadaryöpyn takia. Pohjoisessa, korkealla on tullut hulluna lunta ja meno on kun Lapissa. Vilho päättää juoda vielä yhden kahvin, Annikki vaatii jo kovasti ohjelmaa, joten mikään ei auta. On lähdettävä eteenpäin, jonnekin.

35. Kotiruokaa ja huilaamista keskiviikkoiltana – kaatosade ja ukkonen alkaa (kesken)

34. Palazzo Barberini: Susivuorten keskiviikkoinen taidereissu (kesken)

33. Diocletianuksen kylpylä eli susivuorten museokortti vinkuu taas (kesken)

32. Pantheon ja obeliskinorsu - tiistaina taas maalikylille

Tiistain säästä varoiteltiin ja sadetta oli luvassa. Siltä kuitenkin vältyttiin lopulta kokonaan ja keli Roomassa oli hieman nihkeää, mutta lämmintä ja oikein sopivaa pieneen turismiin.

Hieman yllättäen Pantheonilla oli valtavasti väkeä. Roomalaisajan kenties hienoin temppeli jäi tällä kertaa näkemättä, sillä sen edustalla oli satoja ihmisiä jonkinlaisessa jonossa. Onneksi temppelissä on tullut käytyä useamman kerran.

Pantheon lienee valmistunut vuonna 126 ja se on hämmentävä sekä hienoilta mittasuhteiltaan, mutta ennen kaikkea sen kupolin osalta roomalaisen betonirakentamisen taidonnäytteenä. Pantheon on suuri, mutta ei näytä suurelta tai suhteettomalta.

 

Pantheonin kupeessa sijaitsee Berninin marmorinorsu, joka kantaa egyptiläistä obeliskia.  Veistos on vuodelta 1667. Hämmentävästi obeliski löydettiin vähän aiemmin eli 1665 tältä aukiolta, Santa Maria sopra Minervan kirkon kaivauksissa. Roomaan kulki yllättävän paljon obeliskeja Egyptistä antiikin aikana ja niitä on esillä nykyään 13 kappaletta eri puolilla kaupunkia.  Gian Lorenzo Berninin suunnitteleman norsun kantama lienee näistä pienin ja vuodelta 580 eKr.

Seuraava egyptiläinen obeliski löytyy vierestä ja näkyy Pantheonin valokuvassa edustalla. 

 

 

 

31. Maanantai menee vetelehtiessä

Maanantaina Susivuoret vain lepäävät ja Vilho käy Carrefourissa. Tänäänhän on käytännössä pyhäpäivä.  Päivän touhuista ei ole paljon maailmalle kerrottavaa. Sää on kyllä hyvä tänääkin, ehkä pikkuisen epävakaan oloinen.

Vilho ostaa Novelloa pullon eli kuluvan vuoden nuorta viiniä. Nämä ovat nyt tullee myyntiin. Globaalisti uuden sadon viinin jonkinlaista kaupallista monopolia pitää pullossaan ranskalainen Beaujolais Noveau – virallisine julkaisupäivineen ja takavuosien juppeihin uppoavine markkinointineen. Uutta viinimehua myydään kuitenkin muissakin viinimaissa, mutta ne eivät maailman alkoihin kulje tai lehtien sivuille.  Eihän se hullumpaa ollut, viiniä jota liika hautominen tai lautatynnyrit eivät ole vielä pilanneet...

30. Sunnuntain muut saavutukset eli elämää talviajassa t-paidassa

G20-kokous on tosissaan tukkinut Vilhon reittiä siten, että nähtävyyksien katselu jää temppelien lisäksi yhteen kirkkoon ja sen vieressä olevaan porttiin.

San Giorgio in Velabro on se kirkko, jonka julkisivua Vilho ihailee. Torni on klassinen romaanisen tyylin torni, mutta kirkossa tuntuu olevan vielä vanhempiakin osia. Rakennus onkin alun perin 600-luvulta, mutta on kokenut monenlaista sitten. 1930-luvulla täällä on ollut mm. autopommi ja restaurointeja on tehty lukuisia.

Tässäkin kirkossa on mykistävää Rooman historiallinen kerrostuneisuus – se mykistävä aikakausien kasautuminen paikkoihin ja rakennuksiin. 

Vieressä on Januksen kaari -nimeä kantava antiikin ns. "riemukaari", jonka tarkoitusta ei vieläkään tiedetä.  Kaari on rakennettu varhaisella 300-luvulla, käyttäen aiempien rakennusten materiaaleja ja mitä nyt on löydetty. Kaari ei liene Janukselle omistettu, vaan ennemmin jonkinlainen rajapylväs karjatorin alueelle, Forum Boarumille.

Kaaresta lähteet osaavat kertoa vielä senkin, että se on antiikin ainoa nelikanttinen eli neljän julkisivun triumfikaari, neljällä oviaukolla. Asia kiinnittää kyllä huomion, johtuen erikoisista mittasuhteista, mutta paikan päällä Vilho ei vielä tajunnut mikä kaaressa niin erikoista on.  Hyvällä syyllä tätä on epäilty Janus-jumalan – kaksi tai nelikasvoisen oviaukkojumalan kaareksi. 

Vilho tekee tosiaan vielä kierroksia Forumin suuntaan, mutta kaikki on tukossa ja edessä on pitkä paluu kotiin.  Lämmin pysyy, onneksi päällä on vain lyhythihainenpaita. Matkaa tulee 10 kilometriä. Lopuksi Vilho hakee kaupasta vettä, mariscoja sekä pari pizzaa. Pizzat menevät uuniin välipaloiksi. Illalla Annikki tekee mariscoista pastaa ja se on mainiota.

29. Sunnuntain seikkailut: Temppeleille

 Pitkän lenkin jälkeen Vilho pääsee Trasteveren väkijoukkoon, lopulta Tiberin yli ja aivan kähinän keskelle Bocca della Verita -aukiolle. Edes täällä ei tosin ole ryysistä sillä G20-kokous on tukkinut keskustan parhaat paikat hyvin tehokkaasti. Forum Romanum on esimerkiksi suljettu.

 

Vilho viettää pitkään Tempio di Portunolla ja on hyvin mielissään. Viereinen voittamattoman Herkuleenn pyöreä temppeli on hieno sekin, mutta vähän aidan liikaa rajaama. 

Vilholla menee pitkään yrityksissä kiertää G20-sulutus, mutta lopulta on tultava takaisin Tiberin rantaan. Harjoitusta on kestänyt jo pari tuntia, joten Vilho päättää marssia kotiin jokivartta pitkin.

 

 

28. Trooppinen myrsky

 Keskiviikkoyönä Roomassa alkoi lähestulkoon trooppinen ukkosmyrsky, kaatosadetta ja huikeaa salamointia.