Autovuokraamot odottavat vasta ykkösteminaalissa, joten Susivuoret marssivat melkoisen matkan Madridin lentokentällä ennen kuin päästään tekemään paperitöitä. Viime vuosina autovuokraukset ovat sujuneet pääasiassa hyvin nopeasti ja ilman kaupankäyntejä, siitä on huolehtinut Vilhon vakioasiakasstatus ja kaikki on tiskillä ollut jo ennakolta selvää.
Ei Madridissa, jossa vakiofirman henkilökunnan suurimpana huolena on se, ettei Susivuorilla ole täysvakuutusta (jota Susivuorilla ei ole koskaan). Rupattelun lomassa vakuutusta myydään neljä kertaa ja pelotellaan naarmuilla ansiokkaasti. Väsynyt Vilho ei oikein markkinoinnista pidä, mutta antaa olla, sillä nyt on syytä jatkaa matkaa.
Autot ovat valtavalla parkkipaikalla ja vaatimattoman Corsan perusteellisesti tutkittuaan Susivuoret pääsevät viimein liikkelle. Alkumetreillä vedetään vielä ylimääräinen kunniakierros kenttäalueella, mutta sitten Vilho ja navigaattori saadaan optimoitua sen verran, että päästään pikatielle.
Pikatiellä meno on rennon hidasta, sillä edessä on valtavia ruuhkia suurissa liittymissä. Aurinko katselee tätä pöristelyä hyvinkin alhaalta ja porottaa Susivuortenkin mobiiliin matalalta ja huikean häikäisevänä. Niin mennään liittymiä, sumia, siltoja ja tunnelikin ja melko vaatimaton 38 kilometrin matka Madridin lähikaupunkiin alkaa vähitellen olla ohi.
Tätä viiniä Vilho on maistanut aiemmin 90 kertaa: Vuokra-auto ja lentokenttien poistumistiet, maantie maan tapoineen ja navigaattorin kanssa eläminen. Viltsu haluaisi olla kuin ammattisotilas, joka osaa kaiken kaikkialla kaikilla aseilla, mutta sellainen hän ei ole, vaan aina se epäilevä Tuomas, varovainen, arkakin. Kaiken Vilho pystyy kotteroidensa kanssa kolhutta tuottamaan, mutta työnsä siinä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti