Susivuorten muonavarastot ovat melko vähäiset, vaikka kaupassa on toki käyty. Jatkuva ajelu ja reissaaminen tekee sen, että jokainen kauppareissu ei ole aina huippurationaalinen ja täysin käytännöllinen eväiden suhteen. Tietysti Vilho pitää huolen viineistään ja siitä, että iltasella on jotain paikallista pikkupurtavaa viinin ja tietokoneen naputtelun tueksi.
Iltasella syödään lentilles-papusoppaa purkista. Linssipitoinen muonahan on loistavaa, sillä Vilho häärää tabasco-pohjaisen chilikastikkeensa kanssa ja keitostahan tulee hetkessä erinomaista. Kevyttä syöminen on kuitenkin.
Koko matkan ajan Vilho pistelee iltaisin serrano-ilmakuivattua kinkkua, välillä perunalastuja ja usein oliivi-kurkku-hillosipuli-paprika -alkupaloja, joita purkeissa saa. Annikille nämä ovat usein liian happamia, mutta Vilhoa ei pysäytä mikään. Vanhoilla päivillään hän on ihastunut uudestaan espanjalaisiin oliiveihin, aiemmin vannottiin kreikkalaisten nimeen – Suomestahan ei muita vaihtoehtoja saa.
Mutta koiran hieman haukkuessa ja tähtien puskiessa taivaalle Susivuoret elävät kuitenkin hämmästyttävän kevyellä retkimuonalla. Punaviinineen ja Montilla-Moralesineen Vilho ei suolapalan lisäksi muuta tunnu kaipaavankaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti