Sää on käsittämättömän hieno, sinitaivaalta paistaa espanjalainen, ravitseva ja ikuinen aurinko. Kello 10:30 kun Susivuoret pyörähtävät sillalle ja suuntaavat jälleen kerran Guadianan yli pohjoista kohden.
Pian ollaan Cáceresin maantiellä ja matkaa lienee reilut kuusikymmentä kilometriä. Tie on käytännössä tyhjä, mutta nelikaistaisena ja erinomaislaatuisena se vie Susivuoria pohjoiseen rauhallista kyytiä, koska Vilholla ei ole mitään syytä kaahata.
Täällä näkyy tammia ja laitumia, mutta taas on palattu hyvin kuivaan ja autioon miljööseen, jossa ihmisasutusta on vain muutamassa kaupungissa. Jälleen seudun tyhjyys hämmentää, sillä nytkin ollaan kahden suurehkon kaupungin välissä, mutta seutu sopisi lähinnä lännenelokuvien lohduttomien preeriaosuuksien kuvaamiseen.
Carrefour tarjoaa Susivuorille mahdollisuuden varastoida elintarvikkeita ennen luonnonpuistoon painumista. Megamarketti on ainoa kunnon tutustumiskohde Cáceresissa, mutta tämä on automatkailun karua luonnonvalintaa.
Ilmakuivattuja kinkkuja Cáceresin Carrefourissa
Tie Monfragüen luonnonpuiston maalikylää Torrejón el Rubiota kohden taittuu laidunmaiden kautta hyvin hiljaisella tiellä, jossa autoja nähdään suunnilleen puolitusinaa.
Korppikotkia, härkiä, lampaita ja erilaisia petolintuja seudulla näkyy tammien, oliivipuiden ja preerian lomassa. Taas ollaan uskomattomalla korpiseudulla, eikä ihmisiä tai taloja näy juuri missään, muutama hassu tila vain.
Torrejón el Rubio on luonnonpuiston vetovoimalla elävä noin kuuden kuppilan, yhden marketin ja parin putiikin kylä, jossa majoituspalveluita on kuitenkin melkoisesti. Lampaiden ja lukuisien lintujen ääniä täällä kuuluu, samoin kukon kiekunaa ja jonkin verran ihmistyön melua. Susivuorten asunto on taidokkaasti tiedustelulta piiloitettu, sillä karttapalvelut antava väärän pisteen kadulta ja talon seinässäkin lukee aivan muuta kuin mitä majoituspalvelun nimi antaa ymmärtää.
Annikin kilautettua isäntäväelle, päästään kuitenkin perille ja pihaan, pian myös omaan huoneistoon.
Susivuorten huushollin talo ja naapuritorppa tarjoaa useita apartementoja matkailijoille, mutta kausi taitaa olla sen verran hiljainen, että vain puupää-suomalaiset ovat paikalla. Ikkunaluukut ovat kaikissa muissa huoneistoissa kiinni ja pihan autot kuuluvat paikallisille. Asunto on kuitenkin ihan mainio lämpimine vesineen ja wlan-verkkoineen, joten mikäpäs siinä lammaslaidunten kupeessa on ollessa Pian käydään taloksi ja Vilhollahan siihen riittää tavaroiden kantaminen ja matkalaukun vetoketjun avaaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti