Viikon aikana Vilho on huomioinut Vilnaa kahlatessaan asioita paikallisesta elämästä ja tässä on niistä muutama esiin nostettuna, ilman järjestystä, ilman arvolatauksia:
1. Vilna on kansainvälinen, oikeasti eurooppalainen ja turistikaupunki – mutta ei multietninen.
Kansainvälisyys ei tietenkään ole mitään erikoista, mutta hämmentävää on se, minkälainen kielten sekamelska vanha kaupunki on, toki englanti, amerikka, saksa, venäjä, ukraina hallitsevat, mutta täällä kuulee ruotsia, tanskaa, hollantia ja ties mitä. Suomea kuulee itse asiassa näin keväällä todella, todella vähän. Mutta Vilnassa ei käytännössä ole mustia, ei romanialaisia eikä aasialaisporukoita. Viikon aikana mustia on näkynyt kenties kourallinen, hekin turisteja. Enemmän heitä näkee Suomessa yhdellä kauppareissulla kuin viikossa täällä.
2. Kaupoissa liettualaistuotteet on merkitty lipulla, niin monien muidenkin maiden tuotteet
Erinomainen tapa artikuloida se, mitkä ovat paikallisia tuotteita, mitkä monikansallisia tai tunnistamattomia. Pinnat himaan Rimi-ketjulle ja muillekin Liettuan kaupoille. Juuri tätä me tyhmät turistit tarvitsemme ja Vilhokin vaihtoi oitis herkkukurkkunsa vähän kalliimpiin ja paljon parempiin liettualaisiin, kun hyllyn hintalappu kertoi hinnan lisäksi alkuperämaan. Niinpä Vilho pääsi ihailemaan myös IKI-kaupassa Suomen lippua, kun hyllyn ylimpänä komeilivat Finlandia-vodkat.
3. Liettua/Vilna rakastaa Ukrainaa
Täällä kaduilla on ikkunoissa ja parvekkeilla Ukrainan lippuja. Seinillä on kylttejä, jotka kehottavat näyttämään Ukrainan värejä. Jugurttipurkissa on tarra Ukrainan väreissä, suurlähetystöt on koristeltu Ukrainan väreillä. Bussit julistavat ystävyyttä Ukrainalle digiteksteissään, joissa numero kerrotaan. Presidentin linnan istutukset ovat keltasinisiä, samoin pylväikön kankaat. Sama toistuu teatteritaloilla, kulttuuri-instituutioissa, graffiteissa ja aivan kaikkialla. Telkkariohjelmassa näkyy Ukraina-tunnus logona.
4. Liettualaiset eivät osaa roskata
Totta se on. Vilhon rakastamassa Italiassa roskaamisen taito on viety huippuunsa, espanjalaiset ja ranskalaiset jäljittelevät sitä miten osaavat, mutta on mahdollista että roskaaminen keksittiin Egyptissä ja sai nykyisen muotonsa Kreikassa – molemmat maat ovat roskaamisen suvereeneja huippuja edelleen, silti italialainen roskaaminen on kenties aina askeleen edellä – jos ei määrässä, niin tyylissä.
Liettuassa kadut eivät ole koiranpaskassa eikä roskia ole oikein missään. Vilhon tutkimat kaupungin lähiluontokohteet ovat olleet liki roskattomia. Ei ole autonromuja, ei pulloja eikä vanhoja betonimyllyjä, jääkaappeja tai rakennusjätteitä pajukossa tai loputtomia muovisia vesipulloja, kolatölkkejä tahi puoliksi maatuneita jätesäkkejä. Kaupunki on tietenkin rosoinen, eihän tämä mitään Itävaltaa ole, mutta siistiä on ja ilman mitään pingottamisen tunnetta.
5. Vilnassa ei ole läskejä omasta takaa
Tuotahan ei voi tietenkään sanoa ääneen tahi kirjoittaa ns. paperille, mutta tämä kansa on normaalipainoista jostain Herran ihmeen syystä. Tottahan toki Vilna on fiksujen nuorten naisten aluetta (se on: yliopistokaupunki) ja täällä on varmasti melko kaunis otos koko maasta + melkoinen porukka ulkomaalaisia opiskelijoita. Mutta väki on sutjakkaa, joskus muodokasta ja etupäässä normaalipainoista, laihojakin on koko joukko. En kommentoi sen enempää turisteja, heidät punnitsee lentoyhtiö.
6. Kakkuja, kakkuja, kakkuja
Sivistyskansat pyörittävät kahviloita, kahviloissa tarjotaan kunnon kahvia – ja leivoksia (siinä sivussa tehdään filosofiaa, kulttuuria, musiikkia, taidetta ja mitä näitä turhia humanistijuttuja nyt on).
Suomessa leivoskulttuuri kuoli joskus, eikä ollut massiivinen eläessäänkään – tukehtuiko peräti kuivaan baakelsiin. Ruotsissa leivokset ovat kunniassaan, Venäjälläkin. Mutta kun Suomesta mennään veljien keskuuteen ja etelään, leivoskulttuuri vain kohenee. Virossa on kahvila/leivoskulttuuria tosissaan, Latviassa yhä enemmän ja vahvemmin – mutta Liettuassa leivokset vaihtuvat kakuiksi ja senttimetrit vitriineissä metreiksi. Maxima-marketissa kakkutiski oli suomalaisen Cittarin lihatiskin pituinen. Kakkuja on lähikaupassakin pakattuna enemmän kuin pikaruoka-aterioita.
7. Hymyillään kun tavataan ja katsotaan silmiin
Vilholla on toki oma harmaa charminsa, imago eksyneestä, urbaanista lintumiehestä, joka voisi jossain kanavan 14 päivämainoksessa kaupitella jäähtynyttä pikakahvia sisilialaisena erikoisuutena imuriinsa tympääntyneille rouville. Tästä huolimatta vilnattaret katsovat Vilhoa silmiin kadulla, väläyttävät toisinaan dramatiikkaa ja ovat muutenkin uuvuttavan kauniita (sori, toki kunditkin toimiin näin, kai). He myös nauravat paljon, kaunista naurua, joka on oikeastaan tirskuvaa hymyä; ilmeeseen puettua iloa, kevyttä kuin shamppanjan kuplat, sievää kuin kevään ensimmäiset keltavuokot.
Mainitaan sekin, että Vilho rakasti keskustan Rimin myyjää, joka oli kunnon vanhan liiton tylyttäjä, miltei sanaton, hymytön ja ilmeetön mimmi, joka ei liikaa piiloitellut vitutustaan. Tänään hän oli vapaalla, ja tilalla oli symppis, lässyttävä ja palveleva, asiallinen iso mies – iltapäivän ostoreissu oli tietysti pilalla. Tylymimmi sai kuitenkin Vilhon tuntemaan itsensä nuoreksi – siis 30-40 vuotta nuoremmaksi. Muistoja tuli 1990-luvulta ja vuodesta 1981, maista joita on vielä ja jota ei ole enää. Jos tarvitaan selityksiä, kysykää kommenteissa.
8. Vilnatteret imevät ahnaasti sähkötupakkaa
Totta se on, nämä upeat urbaanit kaunottaret tupsuttelevat sähkötupakkaa ahkerasti. Paikallinen tuotanto tarjoaa melko laajasti sähkötupakkaa, joka on laitteena tuollainen 15-20-senttinen putki, joka ei ole huulipunaa paksumpi, kynämäinen instrumentti. Sitä on aika sievä tuprutella kävellessä siisteillä, kivetyillä keskustan kaduilla – siis aivan huomaamaton – oikeastaan tyylikäs – elementti. Vähän kuin katsoisi kännykkää, tai korjaisi hiuksia. Poissa on myös röökaamisen sottainen elementti, räkiminen ja teinimäinen köhiminen. (Markkinamiesten paikka helvetissä on muuten kehällä 192 – jäsenkortit, edut tai bonukset eivät valitettavasti ole voimassa, valittaa voi ja varmaan myös pikku pakko, päätös on ikuinen).
Neidit siis tupruttelevat, mutta lisäksi poltetaan muutenkin. Äijät vetävät perinteistä röökiä, toisinaan tuoksu on kuin pahimmasta mahorkasta. Muut käärivät itse, varmaan vähän yliopistolainen juttu, mutta erikoisia savuja kaupungissa liikkuu ja pienet pillimäiset savukkeet ovat yleisiä. Pojatkin hamuavat sähkötupakoita, toki. Hoitakaapa porukat tämäkin vielä kokonaan pois, niin olette Euroopan huipulla.
9. Maskit
Ei käytetä missään. Ei kukaan. Pari pelleä turistia. Muut. Ei. Vilho kaupoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti