Illalla Vilho juo vielä toisen oluen. Pelmenit olivat maittavia ja omanlaisiaan, nimenomaan hyvin ohutkuorisia. Tämä versio oli kanatäytteinen.
Oluen myötä Vilho pääsee kiinni kirjoitushommiinsa ja puuhaa myös kuviensa kanssa. Kaupasta on tarttunut vitosen hintaluokan marjaviiniä, paikallista tuotantoa. Viini on tehty ihan tosissaan ja pullotettu + korkitettu kaiken taiteen sääntöjen mukaan. Tämä versio on valmistettu marja-aroniasta – asia, jonka tajuamiseen menee kielimuurin takia hetkinen Vilholta.
Vähitellen käy selväksi se, että marja-aroniaa viljeltiin hyvin laajasti entisen Neuvostoliiton alueella, sillä se oli perinteisesti hillojen ja mehujen maailmaa. Marjan arvothan ovat hyviä, on kuitua ja runsaasti C-vitamiinia nyt ainakin. Tuskin siis suuri ihme, että täälläkin on sitä viljelty viiniksi asti.
Ilta menee kuvia kahlatessa ja ennen kaikkea kirjoituspuuhien saattamisessa ajan tasalle. Mutta on mukavaa olla taas Vilnassa ja pitkästä aikaa Liettuassa. Viime kerrasta on nimittin aikaa jo 20 vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti