Dubrovnikissa Vilho heittäytyi niin lomalle, ettei edes raportoinut.
Sää oli lomakaupungissa aivan täydellinen pelkkään oleskeluun, sellainen kuin kivan kesäkuinen kotimainen sää, paikoin kuumempikin. Asunnolta, ja rinteeltä ylipäätään oli hieno näkymä meren turkoosiin veteen ja vanhaan kaupunkiin. Kävelyiden lisäksi mitään kummempia turistisuoritteita kaksikko ei tehnyt.
Vilho touhusi kovasti suurien olutpullojen kanssa. Maittavia burek-piirakoita syötiin ja ne olivat erinomaista turkkilaistyylistä purtavaa.
Tosin puolipakollinen retki kylästä kohoavalle vuorelle kyllä tehtiin, Vilho kävellen ja Annikki kaapelikaaralla. Sekin oli mukava seikkailu ja Vilhokin sai sentään liikuntaa. Rinteeltä näki hienosti useampaan suuntaan ja pienen palan myös paikallista luontoa. Kukathan täällä kukkivat täyttä päätä.
Useampaan kertaan Vilho kyllä sanoi Annikille, että tämä paikkahan on paratiisi – nopeasti päätellen voisi siis veikata, että Susivuori viihtyi ja nautti lämpimästä säästä kauniissa ympäristössä.
Pääsiäinen sujui raamatullisia elokuvia katsoen ja viiniä maistellen. Tässä iltojen Jeesus-elokuvatarjonnassa vilahti myös uusi versio klassikosta Ben-Hur, joka lähinnä hämmensi – ja hämmensi suoraan sanoen heikkoudellaan. Tuntui kuin ohjaaja olisi oikeaissut joka kohdassa vain päästäkseen tekemään sitä kuuluisaa kilpa-ajokohtausta. Ei oikein selvinnyt kenelle leffa oli tehty tai miksi.
Susivuorten oma kilpa-ajo Dubrovnikissa suoritettiin maaliin lentokenttäbussilla, sitten edessä olikin paluu Suomeen yöllä. Kevään ja vuoden ensimmäinen ulkomaanmatka oli näin tehty ja Vilhokin saanut listaansa uuden maan: Kroatian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti