Asunnolla eletään siinä mielessä ryhdikkäässä päivärytmissä, että sisäpihan autot alkavat poistua sumpustaan ja portti alkaa rämistä, kadulla alkaa kopista ja vähitellen sinne saapuvat lapset kiljumaan. Joten Vilhokin kampeaa vauhtiin kello 09.
Ennen aamiastaVilho jopa käynnistää päivänsä aamuvenyttelyllä ja pienellä tai chi -sessiolla. Mitähän mahtaa tästäkin reippaasta päivästä tulla!
Kello 1115 Vilho lähtee vanhaa kaupunkia pitkin katedraalille. Hän painelee vain kirkon sivuitse ja jatkaa Gediminas-kukkulan kupeeseen. Mutta katedraali on aivan valtava, sitä Vilho ei kyllä muistanut. Linnakukkulan kupeessa olevassa puistossa on kova lintukuhina ja Vilho alkaa kiikaroida. Samalla testataan uutta kameraa ja ihme kyllä, sillä saa linnuistakin kuvia. Talitiaisten jälkeen alueelle pölähtää kolme tikliä ja puut ovat täynnä laulua ja kuhinaa.
Vilho jatkaa Kolmen ristin kukkulalle (Trys Kryziai) maastopolkua pitkin, vältellen päällystettyä tietä. Lehtiä puskee puihin ja kevään voi tuntea kaikkialla, vaikka aamu olikin melko viileä. Lintujen äänet vievät huomion jatkuvasti, mutta silti Vilho ehtii räplätä niin puhelinta kuin kameraakin.
Kolme ristiä on komealla paikalla ja sää on nyt hieno, koska paikkaan paistaa mukavasti aurinko. Vilnan kukkulat ovat jyrkkiä harjanteita, mitä ilmeisemmin ihan maapohjaisia, sillä kalliotahan täällä ei ole missään. Nämä ovat harjumaisia, vaan eivät mitään hiekkaa kuitenkaan, ihan samanlaista pohjaa Suomessa ei juuri ole.
Viltsu on äärimmäisen tyytyväinen aamupäiväänsä, hyviin lintuhavaintoihin, hyvää säähän ja fiilikseen. Matkalla kaikki on ollut kivasti ja puitteet ovat mainiot. Viihtyminen on helppoa.
Vilho on lopulta 2,5 tuntia kukkuloilla ja palaa lähikaupan kautta. Eilisestä oppineena hän bongaa paistopisteeltä erinomaisen pinaattipasteijan ja sen kaveriksi erikoisen nakkihodarin, joka on puoliksi kuin pizzapala. Tuotteen nimi on liettuaksi "alkupala juustolla ja nakilla" mutta užkandis ei vielä kerro sen enempää, koska näitä alkupaloja on muuallakin ollut. Vaikka nakkipiirakka on raakalaismaisen tuntuinen paistos, on se maan mainio välipala rinteiden jälkeen. Vilho juo janoonsa mietoa kirsikkaradleria, jota ei sitäkään kaikkialla vastaan tule.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti