Illan pimetessä Vilho istuu takapenkillä auton kulkiessa kohti Dubrovnikin keskustaa. Matkapäivä on ollut pitkä, mutta nämä hetket uudessa maassa ovat hyvin tiiviitä ja täynnä asioita. Pimetessä vuorinen tie näyttää meren, rannikon ja saaret silhuetteina. Kaikki huokuu kesää, lämpöä ja etelää.
Vuoret ovat puuttomia, karuja. Puheetkin autossa ovat karuja, sillä juttujen taustalla on Balkanin sota, Ukrainan sota ja kaikki se mitä kriisi tuo eteemme ja palauttaa mieliimme. Isäntä Z on 65-vuotias ja sodan veteraani.
Tasa-arvon maasta saapuva Vilho istuu takapenkillä, sillä vaimo on hoitanut asuntoasiat kokonaan, joten hoitakoon loppuun asti. Tämähän ei ole oikea valinta ilmeisesti täälläkään, miehen asettua statistiksi, mutta Vilhoa se ei haittaa tippaakaan. Tasa-arvo ei oikeastaan ole mikään viitta, joka vedetään päälle vain sillon kun se näyttää hyvältä, miettii Vilho ja kaivaa videokameransa esille.
Pimeässä meri on tumma ja kylien valot valaisevat hyvin siistiä katualuetta Alue on roskaton ja siisti, sen kokenut matkailija laittaa heti merkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti