Koska ei jaksa odottaa pidempään, Vilho päättää mennä seuraavaksi tulevalla bussilla 1 päärautatieasemalle ja kävellä sieltä. Ei sada ja muutenkin parin kilsan lenkki tekee hyvää. Siispä käyttämään uutta matkakorttia ja ykkösen kyytiin.
Vilhon pitäisi keskittyä tutkimaan mapsia ja loppumatkan kävelyä, mutta hänpä vain pokettaa ja katselee pihalle. Ensin mennään valtavan Ikean alueelle ja – kappas vaan – täällähän on iso Decathlon-urheilutavaratalo, joissa Susivuoret luuhaavat aina Ranskassa ja Espanjassa.
Kaupunki on monilta osin rähjäinen ja kulahtanut, mutta ei mitenkään epäystävällisen tai epämiellyttävän tuntuinen. Puutalojakin on hämmästyttävän paljon ja neuvostoaikaista betonirakentamista. Näihin retkiin kuuluu aina myös bussin konekuulutusten kuunteleminen, toistuvat fraasit ja vaihtuvat paikat. "Seuraava pysäkki on Stotis" – sitten naisääni toistaa pari kertaa lauseen, joka taatusti tarkoittaa sitä, että se on pojat sitten tämän linjan päätepysäkki.
Stotiksella Vilho pinkaisee salkkujensa kanssa ulos ja sää on edelleen pilvinen, sateeton ja lämpötila kuin Suomessa. Fiilis on mukava. V.S. lähtee kävelemään aseman liikennehässäkästä oikeaksi kuvittelemaansa suuntaan ja sattuukin kohdalleen. Kävely vanhassa kaupungissa olevalle asunnolle ei ole mitenkään vaikea, mutta itse asiassa Google Maps, tuo tämän päivän turistin paras kaveri, on masentava puhelintuttavuus, jolle pitää löytää piakkoin joku vaihtoehto,
Mutta tämän päivän matkailut ovat nyt loppukävelyä lukuun ottamatta tehty: kävely, juna lentoasemalle, bussi lentokoneeseen, lento, bussi lentokoneesta terminaaliin ja bussi rautatieasemalle. Vain viisi menopeliä kävelyn päälle, eikä edes vaihtoja välissä. Helppoa siis, toteaa Vilho ja marssii syvemmälle kaupunkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti