Melkoisen helposti Vilho löytää asunnolle ja saa koodilukon takaa avaimen huushollin oveen. Huoneiston oven lukko on sen sijaan tavattoman jäykkä ja aluksi avain ei tunnu toimivan lainkaan. Mutta itse asiassa koko ovi on jäykkä, elänyt ja turvonnut kuin keski-ikäinen mies ja tarvitsee vähän sopivanlaista rynkytystä. Nythän se jo toimii, eikä tarvitse vääntää ainokaistaan poikki lukkoon. Näitä ovia on kohdattu, pitää osata vetää, painaa, työntää tai nostaa oikealla hetkellä, niin asiat loksahtavat kohdalleen.
Asunto on mukava, ensimmäinen tunne on lämpö, sillä täällähän patterit painavat tosissaan pirttiin energiaa – pattereita on sitä paitsi ainakin neljä ja WC kätkee lattialämmityksen, kuten aikanaan tulee huomatuksi. Siistikin tämä on. Lähtökohtaisesti maanmainio pesä yhdelle Vilholle viikoksi.
Vilho menee ensitöikseen pesemään kätensä ja paikantamaan pyyhkeet. Vilho tutkii oven ja lukon uusiksi sitten kun on katsellut pirtin päältä päin lävitse. Sitten hän testaa wifin, liittää siihen myös tietokoneensa. Vähitellen tutkitaan kaapit ja astiat, koko kalusto, arvioidaan mitä täällä on ja mitä on hankittava. Asuntoon Vilho on tyytyväinen, mutta historiallisen keskustan katutasossa olevana tämä on hieman aktiivisen elämän tuntumassa. Tällä hetkellä aktiivinen elämä tarkoittaa koululaisia, mahdollisesti jopa päiväkotia, sillä sivukatuhan tämä kuitenkin on. Ja paikkahan on todella mestoilla, kuten kotona sanotaan.
Puolen tunnin jälkeen Vilho lähtee kauppaan hankkimaan perustarvikkeita ja pitkän päivän kotilounasta.
Reissu suuntautuu isoon Maxima-markettiin, jonne on jonkin verran matkaa. Mukaan kuuluu myös kapuamista, vaikka muistikuvissa keskusta oli tasainen. Itse kauppa on kuitenkin todella hyvin varusteltu ja sehän myy vaikka mitä – siis hyvin laajasti elintarvikkeita aina gourmet-puoleen asti. Tästä johtuen Vilho pyörii tutkimassa kauppaa pitkään ja kerää vähitellen jotain järkevää tätä ja huomista päivää ajatellen.
Kauppareissusta Vilho voisi kertoa jotain jokaisesta hyllyvälistä, mutta varjellaan nyt molempia lukijoitamme sentään täydelliseltä selonteolta. Vilho saa kuitenkin säkillisen tavaraa, myös olutta ja paikallista viiniä ja ihan tolkullisia lounastarvikkeita. Retki on siis onnistunut ja tossunkuluttaja palaa pusseineen takaisin kulttuurikaupungin ytimeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti