Syvän talven aikana helmikuussa Vilho on yksin hiihtelemässä Itä-Suomen metsissä. Hän viettää peräti kuusi yötä autiotuvissa ja istuu illat kynttilänvalossa, kamiinan lämmössä. Sinikantinen vihko täyttyy päiväkirjamerkinnöistä ja pitkät illat tarjoavat tutkiskeluun hyvät puitteet.
Retken alkuvaiheessa Vilho miettii, mitä erämaasta voisi löytää – mitä viikko hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä paljastaisi, minkälaisia oivalluksia erakkopäivät toisivat tullessaan.
Ajatuksia Vilholla toki oli päivät ja pää täynnä, pohdiskeluja jos jonkinlaisia. Silti retken viimeisenä iltana vihkoon tuli seuraavanlainen päätelmä:
"En tiedä löysinkö erämaasta vastauksia tai muutakaan. En oikeastaan tiedä mitä etsin, sillä en todellakaan tiedä, oliko mitään edes kateissa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti