Eletään huhtikuun viimeistä viikkoa vuonna 2022. Vilho käyttää melkein fraasia “armon vuonna 2022”, mutta vaikka pandemia on saatu pääpiirteissään hallintaan, niin sodan pahoilainen se vain jauhaa Venäjän toimesta Ukrainaa.Armoa tarvitaan toki varmaan tänäkin vuonna, mutta ties mitä kaikkea muuta tässä tarvitaan, ennen kuin vuosi jälleen vaihtuu.
Vilho matkustaa Vilnaan ja tekee sen tällä kertaa yksin. Annikilla on vähemmän lomaa ja päällä kiireisiä projekteja, Vilhon on puolestaan pidettävä lomansa alta pois ennen toukokuuta.
Aluksi Viltsun mielessä oli telttaretki kotimaan maaperällä, mutta vuokra-autot ovat hinnoissaan, samoin polttoaine. Ratkaisuksi tuli edullinen ja helppo lomareissu Liettuaan. Sanotaanko nyt vaikka niin, että autolla Vilho olisi päässyt metsäretkelleen, nähnyt toki muuttolintuja ja heräävää luotoa, mutta kustannuksia olisi kertynyt jo ajoneuvosta ja majoitus olisi tapahtunut teltassa, sää olisi ollut kotimaisen taattu ja eksotiikka olisi haettu ennen reissua S-marketista ja handelista. Oli helppo päätös ostaa lentoliput ja huokea kortteeri Liettuasta.
Näin Vilho suuntaa kohti Vilnan vanhaa kaupunkia ja siellä odottavaa pientä asuntoa.
Suomessa on ollut kelpo sää viime päivät, tuuli on vain ollut kovaa ja toki lämpötilat kovin vaihtevia.
Taivaalla on hieman utua, kun Vilho säntää Vantaan taivaalle valkoisessa propellikoneessa. ATR 72-500 ei ole suuren suuri, mutta kone on ollut aina Vilhon mieleen. Penkkirivejä lienee 18 kappaletta ja neljä jakkaraa jokaisessa.
Lauttasaaren jälkeen Vilho ei näe muuta kuin utua. Myöhemmin kone kipuaa kunnolla pois pilvistä ja siihen tuttuun taivaiden kirkkauteen, jonka voi kokea vain lentämällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti