Susivuoret vierailevat iltapäivän edetessä suositussa suomalaisessa kahvilassa eli R-kioskilla. Suhteellisen asialliseen viiden euron hintaan lohkeaa kahvi ja valinnainen leivonnainen. Annikki tarraa oitis dallaspullaan, Vilho saa tuoreen lihapasteijan. Leivonnaiset ovat hyviä ja kahvikin on todella kelvollista, oikeastaan hyvää. Sitä on kolmea erilaista paahtoa tarjolla.
Kun Alepa on lentoaseman yleisellä puolella, se on kuin keidas erämaassa. Kun R-kioski löytyy lentoaseman passialueelta, on se kuin viimeinen mahdollisuus ennen tuplattuja Sveitsin hintoja.
Kahvituokio on hyvä ajatus, sillä edessä on pitkä ilta ilman suurempia tarjoiluita. Susivuoret syövät eväspussistaan kolmioleivän vielä puoliksi, vaikka suomalaisittain on rikos syödä muonat ennen matkan alkua. Mutta on myös kliffaa saada kolmioleipä repusta pyörimästä ja päästä pesemään vielä kätensä ruokailun jälkeen.
Uudet tilat ovat kolossaaliset. Täällä on sushipaikkoja, Burger King ja ties mitä makkarapuotia. B. King on suljettu, samoin moni muu paikka – syytä Vilho ei tiedä.
Edessä on vielä kerran passitsekkaus portilla lippujen kera, sitten bussikuljetus koneelle. Ilmatila tuntuu olevan Euroopassa kortilla, sillä edessä on ainakin 50 minuuttia odotusta siksi, että reitillä on ryysistä. Kapteenin selitysten perusteella ongelmakohta on Valkovenäjän ja Kaliningradin tuottama pullonkaula johon lennonjohto ei päästä koneita ruuhkautumaan. Koulussa viihtyneet ihmiset kutsuvat tuota paikkaa Liettuan ilmatilaksi. Hämmentävää, mutta eipä tunnu vaihtoehtoisia reittejä olevan tarjolla, siispä odotellaan. Kiitos tästäkin kuuluu Venäjän erikoisoperaatiolle, kaikkeen se vaikuttaa kielteisesti.
Vantaalla aurinko paahtaa komeasti ja pääsiäisen hiljaisen viikon keli on todella kohdillaan.
Susivuoret pääsevät taivaalle 1733 Suomen aikaa. Koneena on ilmojen pölynimuri, Embraer ERJ-190, brasilialaisen samban suurin sivuaskel, josta Vilho kuuliaisesti jättää tällä kertaa kokonaan kommenttinsa kertomatta. Koneessa on 2 + 2 jakkaraa ja sellaiset 25 riviä.
Suomen järvet ovat jäässä, samoin monet merenlahdet. Lunta näkyy yhä reilusti. Lentosää on aluksi kovinkin kirkas, mutta pian Viron päällä alkaa pilvituheroa olla ja maanäkymä katoaa. Turbulenssiakin saadaan pariin ensimmäiseen lentotuntiin, sillä aurinko huolehtii kovasti ilmamassojen lämmittämisestä. Vilho istuu hieman siiven takana. Maisemia ei tarvitse pahemmin katsella, sillä alun jälkeen kaikki peittyy sumuiseen pumpulihöyryyn, joka ei näytä oikein edes pilveltä, mutta vie maan kuitenkin suojaan katseilta. Välilllä harson läpi näkyy jotain vähän, kuten vesistöjen ääriviivoja, mutta tarkemmasta sijainnista ei saa selvää.
Koronapasseista ei ole muuten missään puhutta mitään, niitä ei kysellä portillakaan. Maskeja tietysti käytetään terminaalissa ja koneessa. Mutta on yllättäen terminaalissakin porukoita, jotka eivät käytä maskia. Se on itse asiassa hämmästyttävää.
Tässä vaiheessa päivää kulkupelejä on ollut: pyörä, pyörä, kävely, paikallisjuna, liukuportaat, lentokenttäbussi ja lentokone. Annikilla lisäksi kaksi hissiä.
Maski on kiskaistu naamalle kello 1406 juna-asemalla. Koneen noustessa maskia on pidetty käytännössä 3,5 tuntia ja se on vasta hyvä alku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti