Tehtyään päivän pari mittavaa kierrosta, Vilho virkistää itseään rucola-omeletilla. Siitä tuleekin oikein mainio, mutta päivälliseksi se on kevyen puoleinen, huolimatta siitä, että tarjolla on myös salaattia ja viinirypäleitä.
Varsinainen palkkio Vilholla puuhistaan pikku asunnossaan on sitten tiskien hoitaminen pienessä altaassa ja pienillä kuivaustiloilla. Päivän lopulliset askeleet tulevat olemaan 16 000 ja Vilholla se tarkoittaa 16 kilometriä. Taitaa olla aika hakea muonitukseen apua ulkopuolelta ja samalla ulkoistaa myös keittiönhoito ja tiskaus pääosaltaan.
Vilhon maltillinen aloitus on kaukana Pylimo gatvella oleva sushi/wok-paikka, joka on sopivan arkinen tähän tilanteeseen. Vilho painelee sinne ja saa lisää askelia mittariinsa. Shimai on suoraviivainen ruokapaikka, jossa näyttää olevan noin 6 istumapaikkaa ja kaksi lisäksi ruokakuskeille. Mutta kun Vilho kysyy, saako paikassa syödä, ohjataan hänet vaihtoehtona takasaliin – valaisemattomana olleista tiloista paljastuukin lampun syttyessä reilusti lisätilaa. Iso olut ja valittu wokki ovat yhteensä 10,40 € (2,90 + 7,50), joten voi herranjumala. Eipä ihme, että täällä ravaa woltti/bolttikuskeja tasaisesti. Täällä kuten Riiassakin ruokalähetit ovat aktiivisia ja molemmissa paikoissa työ tuntuu olevan sähköpyöräilevien luminaamojen hommaa.
Lisäksi voi todeta sen, että täällä porukka lähtee liikkeelle iltaisin ja käy paljon paikoissa. Sama oli Rigassa, kun Susivuoret olivat siellä 2020 juhlavana koronavuonna. Vilnassa on nuorta väkeä, paljon nuoriapareja opiskelijoita ja valtavasti ulkomaalaisia. Korvakuulolta kaudulla kuulee ydinseudulla kolmasosan englantia, kolmasosan liettuaa ja kolmasosan venäjää/ukrainaa.
Yksin liikuessa on se helpotus, ettei puhu mitään kieltä eikä siten ole tunnistettava. Mutta kuka tietää, joko loppuviikosta sekin asia muuttuu. (Oltuaan helmikuussa viikon täysin yksin Itä-Suomen erämaissa, Vilho alkoi loppupuolella ns. ajatella suunnitelmiaan ääneen).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti