Pienenä kritiikkinä Kroatiaa kohtaan voi sanoa sen, että valtion vekkulimaisella kuna-rahalla tehdään jonkin verran suorasukaista Eurojen imemistä maahan. Dubrovnik toki lienee maan kallein piste, se seikka ei ole rahayksikön vika, vaan suositun paikan sivujuonteita.
Mutta valtion säätelemät valuuttakurssit antavat tietylle hintavuudelle loppusilauksen. Susivuoret maksoivat kunilla lähes aina, mutta korttiakin kokeiltiin. Lähellä vanhaa kaupunkia olevassa puodissa korttiostoksen vaihtokurssi oli vitosen (5) kun Eurosta pitäisi saada sellaiset 7,75 rahaa. Kurssin näkee sitten kuitista, kun sellaisen saan.
Vilho maksoi yhden kauppareissun kaupungin isommassa Konsum-marketissa ja kuitti kertoi ihan hienosta kurssista, taisi olla 7,7.
Koto-Suomessa (kun Vilho katsoi verkkopankissa mitä veloitettu on) kurssi osoittautui aavistuksen verran heikommaksi kuin kuitissa mainittu. Selitys löytyy varmasti, onneksi oli kysymys eurosta parista, ehkä enemmän tulee periaatteet mieleen.
Totta kai rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta tämänkaltaiset valuuttavedätykset eivät ole tätä päivää, eivätkä EU-maalle sopivaa toimintaa.
Matkaoppaatkin rupattelivat siitä, että kunan kurssi on sidottu kyllä Euroon, mutta kesällä valtiovalta säätää sen turisteille kehnommaksi. Tarkoitus on ihan suorasukaisesti saada vierasta valuuttaa maahan. Euro on Kroatiallakin pian edessä, saa nähdä mitä se tekee hintatasolle.
Sanotaan lopuksi nyt kuitenkin se, että mitään vedättämistä, ukottamista tai muuta häirintää tuolla ei vastaan tullut. Lisäksi Susivuorten elämäntyylillä matka oli edullinen keikka. Mutta mahdollinen rento korttikäsi ja päällä oleva sesonki voi tulla hieman kalliimmaksi, kuin joku kesäreissun tavallinen turisti ensiksi ajattelee.
Mutta sellaistahan juuri Game of Kunas, Valuuttaistuinpeli lopultakin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti