Asunnolle tuntuu olevan loputon matkan ja päivämatkasta tuleekin reissun pisin kävelyurakka. Keli on kuitenkin oikein mukava, joten mikäs tässä on tallustaa määrättömästi kohti vanhaa kaupunkia, ehkä poiketa kauppaa ennen kotia.
Lopulta Vilho on sen verran väsynyt, että painelee suoraan asunnolle, jonne polku toki viekin sopivasti. Ensimmäisen päivän hankintana jääkaapissa on erikoiskolmioleipä, ja se pistetään nyt naamaan. Olutta on tarjolla ja Vilhokin alkaa elpyä seikkailustaan.
Vilho pesee pyykkiä, sillä asunnossa on jämäkkä Whirlpool-merkkinen pesukone, joka alkaakin heti hommiin ilman turhia pulinoita. Pyykkiä on totisesti vähän, mutta tänään olkoon huoltopäivä, tuumaa Vilho. Pesuaineena toimii liettualainen käsinpesuaine, siis ihan kunnon saippuapalikka, josta Vilho ottaa pyykkiinsä pieniä paloja. Luonnonmateriaaleista valmistettu pesuaine osoittautuukin maanmainioksi suovaksi.
Pienen siivoilun jälkeen Vilho käy Rimissä ja täydentää Alita-kuohuviinivalikoimaansa vappua kohden. Myös paikallisia leipälastuja pitää saada lisää, nämä ovat Liettuan vastine Latvian ja Viron valkosipulileiville.
Palattuaan kotiin Vilho lähtee taas ulos 1837 – ripustettuaan pyykkiä, tiskattuaan ja nysvättyään jotain vilhomaisia juttuja.
Pitkähkö kaupunkikierros kaartaa katedraalilsta Gediminas-valtakadulle, jossa väkea tulvii paljon ja aurinko paistaa vieläkin suoraan vastaan ja Vilhon silmiin. Vilho katsastaa ostarin jossa on H&M ja Lidl. Mutta Lidliin ei auta nyt mennä, sillä edessä on vielä ruokakeikka.
Vilho käy aiemmassa aasialaisperuspaikassa syömässä jonkinlaista kiinalaisruokaa, mutta tämä annos on harha-askel, sellainen perussetti mitä vaikkapa pizzat ovat usein. Vilho syö ihan hyvin, mutta jättää aika paljon friteeratusta osuudesta nokkimatta ja palaa sitten kotiin – sopivan kaupunkikävelyn jälkeen. Illalla askelmittari tikittää 17725 ja siitä saa kilometrejä, kun laittaa pilkun oikeaan paikkaan. Mutta nousuja ja laskuja kello ei huomioi tässä moodissa.
Viltsun moodi on kuitenkin keskustelu videopuhelulla Annikin kanssa ja siinä sivussa hän juo kuohuviiniä. Onneksi sessio armaan kanssa ei tunnu työelämän Teams-kokoukselta, sillä katso! – niitä olemme kaikki kokeneet pari vuotta kylliksemme, eikä loppua näy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti