Vilhon suosimista touhuista esimerkiksi matkailu ja kuntosalit vapautuvat huomattavasti, kun päästään kevättalveen 2022. Pandemia ei ehkä väisty, mutta rokotteilla ja pelisäännöillä se sysätään sivummalle. Valtaosa rajoitteista alkaa olla mennyttä, emmekä enää kuule tuota sanaa "rajoitus", joka vielä hetki sitten määritti koko elämäämme.
Pieni särö vapautuvaan maailmaan syntyy kuitenkin silloin, kun Venäjä lähtee valloitussotaan Ukrainaan. Pitkään tunnelma on kiristynyt ja lähtölaskentaa on pidetty yllä mediassa, mutta siitä huolimatta sodan alku on järkytys koko Euroopalle.
Kirjallisuudessa ja elokuvissa siirtymä rauhasta sotaan on kertomuksen kohokohta, kasvateltu kulminaatiopiste, jännityksen siivittämä kehityskulku näyttävään toimintaan. Sodan syttyminen vie meidät historiakirjojen päivämääriin, faktoihin ja suuriin, määriteltävissä oleviin tapahtumiin, joilla on alku ja lopputulos.
Sodan koskettamille ihmisille haaveena on siirtymä sodasta rauhaan. Median ja kertomusten kannalta rauhan saapuminen on tarinan päättymistä, historian pikakirjoituksen taukoamista ja jonkinlaista antikliimaksia, niin kamalaa kuin tuota on edes sanoa.
Mutta nyt kun sota kajoaa meidän lähialueidenkin ihmisten elämään vähintään välillisesti, rauha vaikuttaa yhtäkkiä kiinnostavalta samalla tavalla kuin nopeasti kadonnut terveys vaikuttaa sairaasta kiinnostavalta.
Jotain arvokasta, ainutlaatuista on särjetty.
Sodan tuhot ja kiistattomat sotarikokset ovat peruuttamattomia asioita, ja yhtäkkiä me olemme tulipalon vieressä todistamassa, miten vielä hiljattain eletty arkinen tasaisuus katoaa tuhkaksi.
Pandemian aikana opimme epävarmuuteen, sota-aika tuntuu jatkavan näitä oppitunteja. Sekava tilanne johtaa kiristyvää talouteen, energia kallistuu ja kriisi häämöttää. Rajoitteet vaihtuvat pakotteisiin. Kenties joku pohtii mielessään sitä, ettei vaan pakotteista päädyttäisi painajaisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti