8.0 Yksisarvinen yhteenveto: Kertaus tähänastisesta Unicornista näkökulmasta

Pahoittelisin poissaoloani täältä blogista, jos en pitäisi pahoittelua turhana negatiivisuutena!

Tässä nyt on kuitenkin ollut kaikenlaista.

Alkumatkasta Susivuoret olivat turhan kireällä tuulella ja mä sain siitä suht negatiivisia viboja.
Heti alkuunsa kävi selväksi, ettei ainoaa sarveaan kannata siihen väliin työntää, joten mä jäin positiivisesti ihan yksin.

Eipä hätää! Terracinasta alkaen mä huomasin, että tässä maassahan asuu tavallisen lungia porukkaa, jolle rehvakas riemumielisyys on suht luonteenomaista. Susivuorten jupistessa keskenään jonninjoutavista arvokiistoista, mä karautin mukaan riemuitsevaan joukkoon.

Nää osaa nauttia elämästä ja sehän mulle sopii.
Siinä meni viikko ihan kavioita kopsutellen.

Pariskunta Susivuorihan kiertää tietysti maata kuin vaalikaravaani, mutta ei se mua haittaa – äkisti lähdettiin taas uuteen paikkaan ja hoppotikoppoti.

Molisessa ite diggasin kovasti näyttävästä pyhiinvaelluskirkosta ja saman tien siellä mulle tuli tusina liikeideaa mieleen tosta vaan. Mulla alko heti tuoksukynttilät sauhuta molemmista päistä, sillä myönteisellä tavalla siis. Kelasin sitäkin, että katolisella kirkolla on aika hillitön brandi, mutta voishan sitäkin tuunata vähän virtaviivaisemmaksi, sillai seksikkäämmäksi. Tuskin pieni päivättäminen mikään kardinaalivirhe vois olla?


Mä pidän myös tästä liikenteestä! Säpinää on riittävästi, eikä jokaista liikennemerkkiä jäädä toljottamaan tuntikausiksi. Kukaan ei pelkää poliisia eikä esivaltaa. Me yksisarviset tiedetään, että tollaset pelot voivat estää tekemästä kaikkee luovaa.

 

Käärme-fresko

Casa del Cryptoportico

 Pompei, Napoli

Boianon-landella Susivuoret hieman rauhoittui ja olihan se mullekin sellainen retriitti. Siemailin yrttiteetä ja nautin vuoristoilmasta, mutta jatkuvasti nää kaksi kisko itsensä siihen diesel-autoon ja suhas sinne ja tänne. Nää kaksi on musta jotenkin niin lutusia. Kai ne on ollu kimpassa aika pitkään, mutta voi jeppe miten pahoja ne on suustaan! Tollasta laukomista ei kestäisi edes Tapparan maalivahti, mutta nehän suolaa toisiaan ilman sääliä ja puoliaikaa. Tosi verbaalia ja vähemmän herbaalia porukkaa siinä mielessä.

Sit me päästiin tänne Campaniaan.
Ja tää on i-h-a-n -taivas!