1.5 Fiumicinolta tielle

Kone liitää Italian ilmatilassa vahvasti juuri niiden alueiden yllä, jonne Susivuoret matkansa maan päällä suuntaavat. Ensin korkeita, lumisia vuoria, sitten lähempänä Roomaa vehreitä ylänköjä. Seutu on todella kaunista! Vuoria, kumpuilevaa maastoa ja kaikki näyttää keväisen vihreältä ja luonto on pääosassa – huolimatta siitä, miten paljon porukkaa Italiassa asuu. Vuoret ja kukkulat pitävät ihmiset poissa ja takaavat tilaa luonnolle.

Lentokentällä menee jälleen hienosti, laukkuja pitää tuokion odotella, mutta päivähän on vasta nuori. Vilho kertaa asioita muistikirjastaan; Take-off 0812 ja kello Italiassa 0712; maassa 0958, koneesta 1014, hihnalla 1022 ja sitten autovuokraamoon.

Kello 1058 Susivuoret ovat rauhallisessa, hiljaisessa parkkihallissa aivan uuden VW Golfinsa luona. Auto tarkastetaan perusteellisesti ja kaikki onkin kunnossa. 1115 suomalaiset lähtevät parkkihallista vapaaksi riistaksi kaahaavien italialaisten sekaan. Luojan kiitos Vilholla on jo muutama kymmenentuhatta kilometriä kasassa ulkomailla.

Ensimmäisenä Vilho ajattelee sitä, että pikatie on sileä, mutta toisena mieleen tulee se, että ajetaan ilman talvirenkaiden melua. Meno hyvällä kehätiellä on kuin liukumista öljyssä. Saksalainen diesel-auto on tosiaan uusi, sillä on ajettu 324 kilometriä ja meno on välineiden puolesta hyvin sujuvaa.

Vilhon pää vilistää ajatuksista.

Italia nähdään joka kerta uudestaan, niin se vain on. Herranjumala miten rähjäistä täällä on! Miten pölyisen keskeneräistä infra on, miten toiminta häärii aina kaaoksen rajamailla. Aina tässä kaaoksessa jostain syöksyy uusi Fiat kiinni peräpeiliin ja tiellä mennään loputonta kuolemantanssia iloisen mambon tahtiin.

Pidä katseesi tiessä ja kätesi ratissa. 
Tulevaisuus on epävarma 
Ja loppu on aina lähellä.