Tänään päästään siis kymmenen maissa liikkeelle ja nyt noustaan Golfin kyydissä vuorelle Parinkymmenen kilometrin päässä kohoaa Campitello Matesen hiihtokeskus ja sinne vievälle tielle Susivuoret luovivat kuoppaista asfalttistradaa pitkin. Tiellä on hiljaista, vaikka on maanantai.
Ylhäällä on lunta, sitä alkaa näkyä jossain 1300 metrin paikkeilla, mutta pääasiassa kaikki on kesäistä. Lumet löytyvät varjopaikoista kiemurtelevan tien varrelta, mutta kyllä aurinko ja lämpö ovat jo hallitsevia.
Hiihtokeskuksen rakennukset ja hissien lähtötaso on suunnilleen 1450 metrissä. Täällä lasketellaan vielä muutamalla radalla ja joitakin italialaisia on rinteessä suksineen tai lumilautoineen. Etupäässä kyseessä taitavat olla lapsiperheet.
Sää on kirkas ja kelpaahan tuolla auringon lämittäessä lasketella. Susivuoret parkkeeraavat autonsa ja miettivät, mistä ihmeestä löytyisi kävelyreittiä.
Maisemaa hallitsee Monte Miletto, joka nousee kahteen kilometriin. Vilhoa kismittää vietävästi, sillä huippu jää saavuttamatta ihan lumen takia. Mutta nyt luvassa on laatuaikaa Annikin kanssa ja kävelyt vievät korkeuteen 1500 metriä.
Olosuhteet ylhäällä olisivat kesäiset, ellei täällä tuulisi paikoin navakasti. Mutta oikeasti kylmä ei tule, pusakka riittää ja aurinko pitää lämpöä yllä.
Susivuorille kävelyretkipäivä on käytännössä lepopäivä. Raikasta ilmaa, kävelyä ja upeita maisemia kaikkiin suuntiin, myös alas kotilaaksoon ja sen takana nouseville lumihuipuille.
Parin tunnin päästä Susivuoret palaavat autolleen ja ajavat kaupalle, hakevat ruokaa ja viiniä ja palaavat hyvissä ajoissa aurinkoiselle maalaistalolleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti