Aamiainen on nautittu jämäkästi ja melko nopeasti. Sää on edelleen viileä, mutta aurinkokin aina välillä pilkottaa. Reput laitetaan kuntoon, mutta Vilho hakee ensimmäisenä navigaattorin autosta ja iskee sinne kaksi päivän kohdetta ennen kuin suostuu istumaan autoon.
Asiat ovat edenneet siihen pisteeseen, että Vilhon päämääränä on selvitä torstaisesta ajoretkestä ehjin nahoin ja pellein. Kaikki mitä siihen päälle saadaan turistikokemuksena, on plussaa.
Takana on toki ajelua tusinassa maassa, Italiassakin tuhansia kilometrejä, mutta silti napolilaiseen sumppuun sukeltaminen hirvittää jo ihan senkin takia, että parkkiasioista ei ole oikein mitään tolkkua tulevissa nähtävyyksissä. Nyt pitää vain Vilhonkin terästäytyä, potkaista tohvelit nurkkaan ja lähteä mukaan rentona ja täysin tarkkaavaisena.
Lupsakkaa autoilua poistumisreitiltä länteen päin, kaiken jo rauhoittuessa.
Ajoreissun suolana on se, että alkumatka mennään rähjäisessä kylämaisemassa ja loppuosa ruuhkaisessa esikaupunkimiljöössä kaikkine kommervenkkeineen. Vilho pistää aurinkolasit silmilleen, navigaattorin kirkumaan ikkunalle ja lipuu vilhomobiilin kyydissä alas linnan kivitietä ja siitä vähitellen campanialaiseen hyperavaruuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti