Pizzeria on hämmentävän moderni ja erittäin siisti. Susivuoret syövät viimeinkin nyt ulkona ja eipähän tarvitse Vilhonkaan kokkailla tänään sen enempää.
Annokset ovat perussettiä, tyyli on napolilainen, puu-uunista lätyt tulevat ja ovat vahvareunaisia ja suoraviivaisuudessaan maittavia. Listalta täältä löytyy kyllä mitä vaan, eivätkä kiekkojen hinnat ole kuin 5-7 euroa.
Susivuoret syövät yksin, sillä ilta on vasta nuori. Pizzaa kuitenkin haetaan paikasta koko ajan, joten suomalainen hetki on täydellinen, eikä sitä pilaa henkilökunnan pyöriminen pöydissä.
Vilhon maksettua alakerrassa, Susivuoret poistuvat. Nuori paikallinen kundi odottaa pizzatilaustaan ja nykynuorison rappiotilasta todistaa sekin, että poika ensin tervehtii Susivuoria ja sitten toivottaa ovella vielä näkemiin. Tämän lisäksi hän sulkee paikan pariovet Vilhon avattua luukut kuin suuremmallekin toimitukselle, vielä nyökäten että hän hoitaa. Mikä noita nuoria oikein täällä vaivaa, onko joku perkele erehtynyt kasvattamaan heidät?
***
Syötyään Susivuoret kapuavat takaisin linnalle suurista paloista tehtyä kivitietä pitkin. On viileää, taivaalla on jo tähtiä ja savu haisee historiallisessa Laurossa. Vilho kiittää Luojaansa siitä, että hänellä on Annikki kaverinaan ja rahaa taskussa syömiseen ja maankiertämiseen. Mitä muuta kukaan mies voisi toivoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti