Kirkko edustaa alusta loppuun asti katolista kitschiä; Temppeli kohoaa komella paikalla ja sen kaverina on vielä kappeli vuorella, joten nähtävää sinänsä on. Maria ilmestyi täällä ensimmäistä kertaa päivämäärällä 22.3 vuonna 1888 ja toistuvasti sen jälkeen. Tälläkin kertaa yleisönä olivat lampaat ja heidän seuranaan olleet pikkupaimenet.
Santuario di Maria Santissima Addolorata
Vilho janoaa jo päästä perille, sillä autoilu ei ole sentään niin kivaa, että koko päivän viitsisi rattia vain vääntää.
Saapuminen Boianoon on siinä mielessä melkoinen jysäys, että tiet kapenevat, mäki vain nousee ja talot muuttuvat rähjäisistä raunioiksi. Miten ihmeessä Annikin valitsema mukava maalaistalo voi olla täällä?
Täällä se kuitenkin on. Isäntä ja huoneisto löytyvät talosta, jonka toinen pää on romahduskunnossa ja hylätty, mutta niin vain kiinteistön keskiosa on remontoitu kuntoon ja kun ovi avataan eteen leviää siisti, kaksikerroksinen majapaikka.
Pihapiiri on maaseutua, lähellä on pari aasia ja pian rinne nousee asumattomaksi vuoreksi. Korkeusmittari antaa 658 metriä asuinpaikalle.
Asunnon keittiö on Vilhon mieleen; Kaasuhella ja erittäin hyvin tarvikkeita, mausteita, täysi pullo oliiviöljyä ja kaikkea kivaa kuten pikakahvia, kahvia, teetä, hunajaa, hedelmiä ja sipuleita. Mainittu mausterivistö on vaikuttava ja se päättyy Vilhon rakastamaan italialaiseen öljyiseen chilimurskaan, peperoncini macinati.
Italia pelaa pohjoisessa Udinen kaupungissa erästä melko tuttua porukkaa vastaan kello 2045 paikallista aikaa: Suomen nuori maajoukkue joutuu testiin toisen täysin uudistuneen jengin kanssa.
Vilho keittiöpuuhissaan. Paikallista kokojyväpastaa tulossa tuotapikaa.
Kuten näissä peleissä tuppaa käymään, Italia ottaa vanhojen menestyspäiviensä mallin mukaisesti voiton luvuin 2-0 ja huomio kiinnittyy nuoreen mustaan kaveriin, Juventuksen Keaniin, joka pistää debyytissään pallon maaliin. Suomi on hyvä, mutta tällä viheriöllä kuitenkin auttamattomasti maakuntasarjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti