1.7 Terracinan talossa, kaduilla ja väsymystä

Auton paikka Terracinan asunnolla on ns. sisäkadulla eli sinne ajetaan puomin alta ja sitten taloalueen parkkipaikalle, minimaaliseen väliin harmaan Mersun kupeeseen.

Vilho roudaa matkatavarat sisäkadun uumenissa sijaitsevalle sisäpihalle ja asunnon alakertaan.

Sää on lämmin, parikymmentä astetta.  Kaikkialla on vehreää ja suomalainen tuntee saapuneensa taivaaseen tällä tavallisella asuinalueella. Musta kissa, töpöhäntä, on pensaiden luona Vilhon kantaessa laukkuja vihreiden pensasaitojen lomassa.

Pihaportti, pieni sisäpiha ja alakerta, jossa Susivuoret asuvat. Annikki ottaa tavarat vastaan.

Täti, joka ottaa Susivuoret vastaan, puhuu ainostaan italiaa. Kielestä ei käydä koskaan mitään keskustelua, mutta eiväthän suomalaiset putoa kärryiltä kertaakaan, joten mitä siihen puuttumaan.

Oluen Vilho juo ulkona ja pihasta löytyy pian lisää kissoja yläkerran koirien lisäksi.

Myöhemmin, Terracinan kaduilla Susivuoret ovat pelkästään hämmentyneitä, sillä täältähän löytyy aivan klassinen, sokkeloinen historiallinen keskusta kapeine katuineen ja – tietysti roomalaisine raunioineen.  Kaikki historiallisen italalialaiskaupungin merkit löytyvä,  rähjäisyys, seinien kuluneisuus ja kujien käsittämätön kapeus. Tietysti mukaan kuuluu kuumuus ja kaikkeen pureutuva korkeusero, jota ei kartoista tai kuvista ennakkoon näe.

Parimetrisillä kujilla Susivuoret kulkevat roomalaisraunioille, eikä kapeilla kaduilla ole ketään liikkeellä. Kävelyretki on melkoisen väsynyt, mutta jotain pitää tehdä ennen yötä ja nukkumaanmenoa. Lyhyellä visiitillä kaikki on kuitenkin aina kotiinpäin, kaikki se mitä jaksaa käydä tekemässä.

Aurinko laskee klo 1820 ja sitä ennen emäntä kysyy Vilholta, haluaisko tämä bruschettaa? Tietysti Susivuori haluaa ja hetken päästä tarjoillaan pannutettua leipää ricotta-juustolla ja oman pihan persiljalla. Ricotta on haettu kuulemma paikalliselta tuottajalta. Leivissä on reilusti oliiviöljyä ja Vilho tyhjentää lautasen helposti Annikin auttaessa. Leipä sinne tai tänne, mutta totuushan on se, että jos tässä maassa saa isoäidin tekemää ruokaa, niin vain hullu kieltäytyy.

Annikilla on erinomainen spumante-pullo ja Vilho maistelee Leonardo-Chiantiaan. Alakerta on melkoisen viileä yöllä ja Vilho nukkuu syvää unta pitkälle aamuun näkemättä unta autoista tai Suomesta.