Kävellessään mukavassa säässä pitkin Rooman katuja, Vilho miettii hetken kielenkäyttöä. Vilho on hankkinut jonkinlaista mainetta kaunopuhujana ja hyvänä kirjoittajana, jopa jutunkertojana.
Annikki on nostanut esille viime päivinä sen, että Vilho kiroaa ja puhuu muutenkin aivan kuin katupoika.
Vilhon kielenkäyttö on ns. hyvin kaupunkilaista, karkeaa ja slangipitoista. Vilho vääntelee kieltä, sekoittaa eri rekistereitä ja solvaa kaikilla tunnetuilla suomen murteilla. Lisäksi puhetta väritetään toisten kielten ilmaisuilla – paikasta, maasta tai tilanteesta riippumatta – sekä näiden kielten väännöksillä ja osittain itse keksityillä fraaseilla, pop-kappaleiden sitaateilla tai niiden vääristyksillä, – sitaateilla maailmankirjallisuudesta, Suomi-leffoista ja huonoista viihdeohjelmista.
Lisäksi Vilho kiroaa määrättömän paljon, jopa siinä mitassa, että kliinisissä kokeissa on huomattu, että Annikki ei edes huomaa, että Vilho käyttää v-sanaa. Vilho on törkeä, karkea, monipuolinen ja kiehtova kielenkäytössään. Vanhempi väki häpeäisi, jos kuulisi – onneksi Vilho osaa liikkua niissä mainituissa kielen rekistereissä, ja puhuu eläkeläisten kanssa siististi ja sympaattisesti.
Mainitaan nyt vielä se tärkein asia: Kaikki Vilhon kaverit puhuvat kauniisti ja kiroamatta – asia, joka Vilhoa hämmentää suuresti – ja he sentään pysyvät rekisterissään ja jonkinlaisessa kohtuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti