Pelireissun jälkeen Susivuoret nukkuvat pitkään. Vilho nousee 0920, mutta vauhti ei vieläkään päätä huimaa. Tuntuu, kuin nautiskeltaisiin kuin täydellisessä ylivoimapelissä, eikä sitä vetoa maalia kohden meinaa tulla millään.
Lopulta kaksikko suuntaa Pietron asemalle ja bussin kyytiin. Sää on erinomainen, pikkuisen puolipilvinen, lämmin ja lempeä. Suuntana on Largo di Torre Argentina.
Päivän touhut on valinnut Vilho. Onhan Roomassa nähtävää, mutta nyt mennään kissojen hallussa olevalle korttelille, joka on omistettu vanhoille kiville tasavallan ajalta. Argentinalla on Rooman tasavallan aikaiset rauniot, kolmen temppelin jäännökset ja siten myös paikka, jossa J. Caesar murhattiin.
Siivu tasavallan maisemia, kuvattuna korkean suoja-aidan yli.
Jos liikenteen melusta pystyy hiljentymään ajattelemaan, niin pienellä mittakaavalla mentiin tasavallassa. Kolmen temppelin alue on pieni ja olihan tontilla muutakin. Argentina on jotenkin enigmaattinen siinä mielessä, että se on aina hulinan ja hienouden syrjässä, vaikka onkin kaiken kuhinan keskellä tai kupeessa. Largo di Torre Argentinan rauta-aidan ääressä voi seistä ja yrittää päästä jonnekin toogaporukan tunnelmiin, mutta se ei onnistu kertakaikkiaan millään.
Paikka on Vilhon mielestä absoluuttisen upea paikka aloittaa aikamatka antiikin Roomaan. Täällä voi olla äimistynyt ja kokea ymmärtämättömyyden – muualla voi olla äimistynyt ja kuvitella ymmärtävänsä jotain – kuten Colosseumilla tai entisöityjen raunioiden luona. Sitten on se viimeinen aste, kun jossain joskus ymmärretään jotain ja äimistytään.
Susivuoret lähtevät kierrettyään aukion, kuvattuaan paljon ja haisteltuaan erinomaista pizzan, paninon ja paistetun vehnäjauhon tuoksua. Suuntanan on pääkadun Feltrinellin kirjakauppa.
Kirjakaupassa Vilho nauliintuu klassikkohyllyn ääreen. Antiikin kirjat ovat saatavilla italia-latina -painoksina, ja vanhan liiton Vilho (vlV) katsoo hyllyä kuin neuvostokansalainen K-kaupan lihatiskiä. Platon, Livius, Plutarkhos (hän kai kirjoitti kreikaksi?), Caesar, Cicero (iso rivi) ja vaikkapa Seneca.
Kirjakauppa pistää häpeälistalle muutenkin aika monet kirjanippujen myyjät. Tämä on todella hieno paikka, yläkerrassa on kahvilakin ja varmaan kaikkea löytyy. Jono kassalle on pitkä, joku sentään lukee vielä jotain. Susivuoret kuitenkin lähtevät vähin äänin.
Kotinurkille palataan bussilla. Sitten Vilho passittaa Annikin kotiin ja jatkaa alamaastoon kaupoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti