Susivuoret lähtevät ihan maalikylille keskustaan ja mikä erikoisinta, vieläpä kunnon kulttuurikohteeseen. Annikin ostettua viikon bussilipun, elämä on helpottunut aika paljon ja bussista 64 on tullut vakiokumppani. Nyt ostetaan myös museoihin nippulippu. Hinta useampaan kokoelmaan on 12 euroa – se on aivan naurettava kustannus näistä taideaarteista.
Palazzo Massimo on kulttuurielämän avauspaikka.
Museoissa tapahtuu seuraavaa:
1) Kuumeen eli lämpötilan mittaus ovella hassulla digikameralaitteella (itsepalvelu)
2) Coronatodistus ja henkkarit. QR-koodi luetaan. Susivuorilla todistus on ihan paperilla.
3) Sitten ostetaan lippua ja mennään yleensä portista sisään omatoimisesti.
Susivuoret kapuavat heti yläkertaa, sillä täällä on merkittävä kokoelma keisari Augustuksen vaimon Livian villasta – seinämaalauksia, mosaiikkeja ja muuta mukavaa.
Seinämaalaukset ovat käsittämättömän hienoja. Hyvin nopeasti muuten jumissa oleva Vilho pääsee museossa kuuluisaan slow-tilaan. Monet tuntevat flow-tilan, jossa ihminen on äärimmäisen immersoitunut ja hyvin fokusoitunut. Vilhon slow-tila on hieman vastaava, mutta kaikki tapahtuu aivan äärimmäisen hitaasti, fokus katoaa koko ajan ja immersoitumisestahan Vilho ei tiedä tuontaivaallista, juttu liittynee kuitenkin ruuansulatukseen.
Slow-tilassa Vilho kiertää seinämaalauksia ja mosaiikkeja todellakin kaikessa rauhassa. Palazzo Massimon valikoima on todella hieno ja lähestulkoon kaikki tarjolla oleva on kiinnostavaa ja laadukasta.
Museossa menee siis aikaa ihan mukavasti. Lienee sanomattakin selvää, että Vilhon slow-tila ärsyttää ja hämmentää Annikkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti