Susivuoret jatkavat museolippunsa käyttämistä. Tänään mennään museo nazionale romanon toimipisteelle Palazzo Altempsiin.
Lähtökohtaisesti täällä on (antiikin) patsaita, mutta museo koostuu useista entisistä yksityiskokoelmista, joten kaikenlaista materiaalia on. Täällä on joka tapauksessa muutama todella kova pysti – niin sanottua oppikirjamateriaalia eli kuvastoa, joka leviää kaikkialla maailmassa antiikista puhuttaessa.
Trono Ludovisi
Ludovisin mukaan nimetty marmorireliefi kantaa valtaistuimen nimeä, mutta tutkimusten mukaan kyseessä on kuitenkin ilmeisesti alttarin yläosa. Ludovisi puolestaan oli se jantteri, joka näitä tavaroita itselleen haali.
Veistoksen ajoitus on 460-50 -luvulle eKr. ja marmori on ilmeisesti Kreikasta. Alttarin sivuilla on kuvia huilua soittavista naisista, mahdollisesti Afroditea kuvaavista. Pääkuvan nainen saattaa olla Persefone, jokaisena keväänä alamaailmasta uudestaan nouseva jumalatar.
Itsetuhoinen Galli on sekin hieman tulkintojen varassa. Kiinnostava yksityiskohta on se, että J. Caesar on mahdollisesti tilannut tämän työn Gallian sodan voittoaan juhlistaakseen. Veistoksen pari saattaa hyvinkin olla kuuluisa
kuoleva Galli, joka on Capitoliumin museossa. Patsaiden alkuperäinen innoitus lienee kreikkalainen pronssipatsas kaukaa vuodelta 240 eKr.
Vilho joutuu jo tosissaan raapimaan päätään näiden gallien kanssa, sillä kuningas Attalus I, jota siis alkuperäinen kreikkalainen pronssipatsas juhlistaa, soti Anatoliassa asuvia galatalaisia vastaan. Näitä kelttejä roomalaiset kutsuivat "galleiksi".
Jos Vilho on päässään kaiken oikein ymmärtänyt, niin roomalaisten ja Caesarin ajatukset galleista koskevat kuitenkin porukkaa, jota me suomalaiset voisimme hyvin kutsua ranskalaisiksi tai vaikka Asterixiksi. Joka tapauksessa on jotenkin häikäisevää se, että eihän se taide niin vaan vanhene, kun Caesarin aikaan se pronssinen esikuvapatsas on ollut reilut 200 vuotta vanha. Siitä sitten vaan tilaamaan huvilaan jotain uusinta uutta koristeeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti