Annikki lähtee tapaamaan sivistynyttä kaveriaan ja Vilho jää pyörimään sänkyyn. Kelloja on siirretty ja päivä on tänään harmaampi. On pyhäinpäivää, G20-kokousta ja muutenkin kaikenlaista touhua.
Vapaaksi jäänyt Vilho hoitaa aamutoimensa ja laukkaa sitten viemään tyhjiä pulloja lasinkeräykseen läheiselle Pietarin-steissille eli kotiasemalle. Matka jatkuu taas ylärinteeseen. Tämä on siis sitä samaa koillisväylänetsintää, jota Vilho jo teki aiemmin radan toisella puolella. Nytkin mennään ylämäkeen ja ympäristö on mukavan puistoista, täynnä komeita puita ja köynnöksiä.
Sitten tulee se muutaman sadan metrin osuus, jossa jalkakäytävä loppuu, mutta mäki ja tie jatkuu. Tästä ei kerrota mitään Annikille. Vilho vetää muurien rajaamaa ränniä ja toivoo kovin, ettei kukaan kuski ole hulluna juovuksissa. Rännistä päästään ja sen jälkeen on vielä sellaista "ei kenenkään maata" - mutta sekin hoituu ja sitten päästään ihmisten kaduille. Rännikatu lienee Fornaci – mutta sen jälkeen Vilho on vapaassa pudotuksessa Gianicolon puistoissa ja kaduilla.
Jossain hoitamattomien puistojen, tavallisten katujen ja pyhäpäivään pukeutuneiden perheiden, loputtoman katuverkoston ja rapautuneen rinteen takana on se hetki, jolloin Vilho laskeutuu suuria portaita alas Trasteveren ihmishumuun. Mutta Vilholla ei ole kovinkaan tarkkaa käsitystä missä hän on. Eikä se paljon kiinnostakaan, sillä jaloissa on vielä matkaa jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti