Toinen yö Roomassa on takana ja Vilho pääsee sängystä ylös 0920. Suihku ja sitten kahvimasiinan kimppuun. Annikki on siinä kyllä oikeassa, että Dolce Gustoa takova Kruppin laite on karannut tieteiselokuvasta ja on mustana hahmona kuin jokin pahantahtoinen, robotiksi muuttunut E.T.
Yöt ovat viileitä, mutta aamupäivään päästessä aurinko tekee päivästä miltei kuuman. Kirkkaus on tervetullutta. Valo on kuitenkin Roomassa jotenkin pehmeää, ei sellaista raastavaa häikäisyä vaan virkistävää valoisuutta.
Vilho ihmettelee pariskunnan hitautta ja maltillisuutta. Johtuneeko Vilholla itsellään siitä, että takana on monta marathonia pienellä aikaa ja päässä on takka tietoisuus siitä, mitä marathon on ja miten paljon kestämistä se sisällään pitää. Tämä kaupunki lataa tiskiin tuhat kulttuurimaratonia ja siinä tulee olemaan pureskeltavaa – sekin on tiedostettua ja tuttua. Kunpa tuosta kaikesta rikkaudesta osaisikin vain nauttia, eikä turhaan tukehtuisi siihen, näkemisen pakkoon, miettii Vilho.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti