Vuorokausi alkaa jo vaihtua, kun Susivuoret viimein pääsevät bussiin. Edellinen kyyti oli täynnä, mutta nyt päästään kohti Vatikaania taas. Bussissa on nuorisoa, mahdollisesti Unkarista, ja peliä katsomassa on ollut paljon muutenkin turisteja, kuten aina suurkaupungeissa. Paluukyyti menee nopeasti.
San Pietron aukea on suljettu yöksi ja siellä on vain kolme poliisiautoa rauhaa valvomassa.
Susivuoret kiertävät kirkon massiivista colonnadaa. Pylväskäytävän liepeillä nukkuu tusinan verran kodittomia miniteltoissa, pahvien alla tai vain makuupusseissa. Yksi pariskunta marmorilla vaikuttaa kyllä vain reilaajilta, mutta siinä he nukkuvat, käytännössä kadulla.
Vilho on katsonut nyt kaksi kertaa San Pietron tällä matkalla, myös kahdesti puolustusvoimien (Esercito) eli armeijan pisteet kirkon ympäristössä. Sitten alkaa pikkuhiljaa lamppu syttyä myös Susivuoren takkuisissa aivoissa; Vuoden 2007 jälkeen on tapahtunut niin pahoja asioita maailmassa, että Italian armeija on vakituisesti varmistanut sen, että Pietarinkirkon alue voidaan sulkea. Joka suunnassa on kaksi sotilasta konetuliaseineen, armeijan katos ja panssaroitu ajoneuvo. Tästä ei tulla ihan heti tai ainakaan ilmaiseksi sekoilemaan kirkkovaltioon. Näitä toimipisteitä ei Vilho muista 14 vuotta sitten nähneensä. Carabinierit ovat täällä vielä erikseen ja kaupan päälle.
Itse kirkko on kuitenkin majesteetillinen, kuten aina – ehkä erityisesti juuri yövalaistuksessa.
Kämpillä on lyhyesti aikaa parille lasilliselle ja sitten telkkarista pitää katsoa illan peleistä kohokohdat. Meneekin aika myöhään, mutta näin se on iltapeleissä. Sää oli päivällä erinomainen, eikä pelissäkään tullut kylmä. Susivuoret nukkuvat toiseen yöhön Roomassa ja edessä on pian kolmas päivä.
Askeleita Vilho saa nyt 8700. Hyvin maltillista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti